Matkailua

Kirjoituksia reissuilta

maanantai 18. lokakuuta 2010

Hyvästit ikuiselle kaupungille

Perjantaina lähdimme kiertelemään San Giovanniin tarkoituksena nähdä kuuluisa pyhiinvaelluskirkko. Matkalla löysimme paikallisen basaarin, jossa ennen kaikkea intialaiset kaupittelivat vaatteita, laukkuja, koruja, huiveja... Valitettavasti suurin osa oli merkkiväärennöksiä, joten ostettavaa ei löytynyt. Italialaisten pukeutumista seuratessa on ilo huomata, kuinka tyylikkästi ihmiset pukeutuvat täällä iästä riippumatta. Sandaali-sukka-yhdistelmiä näkyy lähinnä turisteilla. Saappaat näyttävät olevan näin syksyn tullen Roomassa muotia; tosin tuntuu hurjalta, että naiset käyttävät niitä yli 20 asteen lämpötilassa.

Siirryimme ihastelemaan San Giovanni in Lateranon kuuluisaa kirkkoa. Kiersimme viisilaivaisen kirkon sisällä ja ihailimme alttaria. Yhtye soitti taustalla hengellistä musiikkia. Italiassa näyttää olevan yleistä, että kirkoissa soi musiikki - ainoat kirkot, joissa emme kuulleet musiikkia, olivat Pietarinkirkko ja Sikstuken kappeli. Kävimme myös tunnelmallisella sisäpihalla, jonne oli sijoitettu vanhan kirkon esineitä, esim. värkkäitä pylväitä Maria Magdalenan alttarilta.

Ilta huipentui, kun menimme Auditorium Parco della Musicaan - suureen, moderniin kulttuurikeskukukseen, jossa järjestetään konsertteja, näyttelyitä ja paljon muuta. Päätimme mennä pian alkavaan klassiseen konserttiin, joka loppujen lopuksi paljastuikin ranskankieliseksi oopperaksi; tosin konserttimaisesti esitettynä ilman lavasteita, puvustusta ja näyttelemistä. Cherubinin Lodoiska oli kerrassaan upea elämys ja hieno päätös onnistuneelle lomalle. Mielenkiintoista paikan päällä oli myös italialainen paikkanumerointi: parilliset numerot toisella puolella parvea ja parittomat toisella - suomalaisittain hiukan hämmentävää, että paikat 12 ja 14 olivat vierekkäin.

Lauantaina päätimme hyödyntää vielä ajan aamulla ennen lentokentälle lähtöä. Kävelimme Appia Antican puistossa, jonne saavuimme hiukan takareittejä, ja meillä kestikin hetki paikallistaa sijaintimme suuressa puistossa. Harhailun vuoksi emme ehtineetkään katakombeihin, joissa meidän oli tarkoitus käydä, sillä niiden aukioloajat olivat jälleen hämmentävät. Tämä nähtävyys olikin kiinni parhaaseen aikaan, eli klo 12-14. Puistossa oli tosin mukava kävellä ja katsella mm. vanhoja taloja.

Niin tuli aika heittää hyvästit Roomalle ja suunnata kätevällä Leonardo Express -junalla lentokentälle. Erityiskiitos mahtavasta viikosta oppaalleni!

Kun saavut, Rooma toivottaa sinut tervetulleeksi, kun lähdet, se unohtaa sinut. -Federico Fellini

perjantai 15. lokakuuta 2010

Villa Borghese ja Pietarinkirkko

Torstaina lähdimme liikenteeseen Villa Borghesen puiston suuntaan. Sää vaikutti matkalla hiukan epävarmalta, joten päätimme matkalla poiketa bongaamaamme pieneen Leonardo da Vinci -museoon. Näyttely koostui pääosin Leonardon erilaisita kojeista ja keksinnöistä. Hämmästyttäviä, moninaisia ideoita - mies on tosiaan ollut monitaituri. Astuimme ulos näyttelystä auringonpaisteeseen ja nousimme portaat ylös puistoon.

Näköalapaikalta näkymä Rooman yli oli myös päiväsaikaan komea. Kävelimme ympäri puistoa, sen erilaisia puita ja istutuksia, kreikkalaistyyppisiä pylväitä ja temppeleitä, kuuluisuuksien rintakuvia, ja olipahan siellä pieni lampikin. Rakennukset, jotka olivat pääosin museoita, olivat kauniita villa-henkisiä taloja. Valitettavasti Villa Borghesen taidemuseoon olisi pitänyt varata paikka etukäteen ja muutenkin sisään pääsi vain tiettyinä kellonaikoina. Mukavaa kuitenkin löytää puistoa Roomasta, joka muuten tuntuu niin tiiviisti rakennetulta kaupungilta.

Pizzalounaan jälkeen jatkoimme iltapäivästä Pietarinkirkkoon sisälle - ja toden totta ajoitus oli täydellinen: neljän jälkeen ei ollut jonoa sisään. Pietarinkirkko on maailman suurin kirkko ja katolisten keskuudessa myös kuuluisin; se on tosiaan valtava niin ulkoa kuin sisältäkin päin. Uusi Pietarinkirkko on kolmilaivainen ja täynnä koristeluja, alttareita, veistoksia paaveista ja pyhimyksistä. Kuuluisammat nähtävyydet kirkossa lienevät Berninin alttaribaldakini, joka on luotu paavin alttarille Pietarin haudan päälle, sekä Michelangelon Pietà, jossa Maria pitää Jeesuksen elotonta ruumista sylissään. Kirkosta löytyi myös useita kuolleiden paavien balsamoituja ruumiita, ja tämän tajuttuani tuli kyllä aika heikko olo, joten tämä varaoitukseksi muille heikkovatsaisille. Pietarinkirkon valtava keskuskupoli hallitsee Rooman siluettia, ja huomasimme kirkkoon tullessamme, että sinne pääsee ylös ihailemaan näköalaa. Lisäksi myös paavien haudoille olisi päässyt alas kryptaan, mutta kun viiden jälkeen tulimme ulos kirkosta, olivat nämä kaksi kohdetta jo suljettu, joten ne jäivät nyt sitten valitettavasti näkemättä.

Ilta sujui lepäillessä ja hieman italialaisia ilmiöitä pohtiessa. Ensinnä liikenne on todella sekavaa. Jos haluaa tien yli, on pakko vain astua liikenteen keskelle, koska muuten autot eivät pysähdy. Kuitenkin takseja ja vespoja kannattaa varoa, sillä ne eivät yleensä pysähdy, varsinkin vespat yrittävät kierrellä ihmisten ympäri. Pysäköinti on aikamoinen taiteenlaji, ja monilla roomalaisilla onkin pienet autot, jotka voi kätevästi pysäköidä taskuun joko pituus- tai poikittaissuunnassa riippuen tilan koosta. Aukioloajat ovat hämäriä - jotkut paikat pitävät siestaa alkuiltapäivästä, toiset eivät, jokainen oman aikataulunsa mukaan. Eivätkä ovessa lukevat aukioloajat välttämättä pidä paikkansa, vaan ajat ovat joustavia. Ravintoloissa täällä kirjaimellisesti saa mitä tilaa. Jos ruokana on lihaa ja rucolaa, annoksessa on tasan näitä kahta, joten kannattaa lukea lista tarkkaan ja tilata haluamansa lisukkeet erikseen. Tosiaalta tämä on aika selkeä systeemi, eikä ainakaan tule ikäviä yllätyksiä lautaselle.

Päivän kohokohta: Pietarinkirkko mahtavuudessaan
Päivän huomio: tarkista kohteiden aukioloajat etukäteen, vaikka ne välttämättä eivät ole luotettavia
Plussaa: ravintolassa sitä saa mitä tilaa

Vatikaanin taideaarteet

Keskiviikkona suuntasimme heti aamusta Vatikaanin suuntaan ja ihmetykseksemme Vatikaanin museoihin ei ollut yhtään jonoa! Tiesimme jo astuessamme sisään, että museo on suuri, mutta oli vaikea kuvitella etukäteen kuinka valtava tämä museo todella on. Vatikaani on onnistunut vuosisatojen saatossa keräämään uskomattomia aarteita, ja on hienoa, että myös suuri yleisö pääsee näitä ihailemaan.


Itsessään rakennus tarjoaa jo arkitehtonisesti ja koristeluiltaan paljon nähtävää, kun ihailee pitkiä kaarevia käytäviä, kattojen koristeluja, mosaiikkilattioita ja seinien ja kattojen freskoja. Lisäksi se on täynnä eriaikaisia - paljon antiikin aikaisia - patsaita ja veistoksia, hautauurnia, kirjoituksia yms. Henkilökohtaisen oppaani kanssa siirryimme huoneesta toiseen ja opin todella paljon jälleen kreikkalaisten mytologiasta, jumalien kuvaustavasta ja Rooman hautakivistä, Etruskien esineistä... Näimme tietysti kuuluisuudet Belvederen Apollon, Perseuksen veistoksen, Laokoon-ryhmän ja Belvederen torson, jolla on ollut suuri vaikutus länsimaiden taiteeseen.

 
Antiikin aarteista siirryimme Rafaellon stanzoihin. Uskomatomat taidokkaasti toteutetut huoneet ovat aikanaan olleet paavin yksityiskirjasto. Stanzoissa on kuvattu perinteiset aiheet teologia, filosofia, oikeus ja runous. Ihailimme tietenkin paikan kuuluisinta freskoa Ateenan koulua, johon Rafael on maalannut tunnetuimpia filosofeja - keskellä Platon ja Aristoteles, vasemmalla Sokrates - ja oikealle reunaan Rafael on sijoittanut myös itsensä.

Stanzoista pääsimme nykykristillisen taiteen kautta kauan odotettuun Sikstuksen kappeliin. Sanoinkuvaamaton, hämmästyttävä näky. Taidokkaasti toteutettujen yskityiskohtien määrä on käsittämätön. Kattoon ja seinille Michelangelo on kuvannut freskoihin taidokkaasti eri raamatullisia aiheita - tunnetuin on katossa keskellä sijaitseva Aatamin luominen. Kuitenkin tämäkin oli vain hyvin pieni osa kokonaisuutta. Pysähdyimme erityisesti tutkiskelemaan alttariseinän Viimeistä tuomiota, johon on kuvattu 300 eri henkilöä. Asiantuntijaoppaani tunnisti oikein oikeasta alalaidasta viittauksen muinaisiin kreikkalaisiin, jonne taiteilija on sijoittanut alamaailman lautturin Kharonin, joka soutaa rajajoki Styxin yli Haadekseen. Kappeelissa olisi ollut hienoa päästä hiljentymään tämän valtavan upean näyn äärelle, mutta se oli täynnä turisteja ja melutaso oli sen mukainen. Jatkoimme kierroksen loppuun uupuneina. Viimeinen kiinnostava osasto - varhaiskristilliset löydökset - jäi valitettavasti turhan vähälle huomiolle.

Illalla lähdimme jälleen liikenteeseen katsomaan espanjalaisia portaita iltavalaistuksessa. Portaat ovat kaunis ja suosittu kokoontumispaikka ja löysimme portaiden yläpäästä tunnelmallisen terassin, jossa kävimme istumassa drinkillä ja nauttimassa näkymästä. Jälleen kaunis ilta, vaikkakin välillä tuli pieniä sadekuuroja. Vilkaisimme portaiden yläpäässä sijaitsevan Santissima Trinità dei Montin kirkon, joka poiketen muista käymistämme barokkityylisistä koristelluista kirkoista oli selvästi myöhempi yksinkertaisemmassa sisustuksessaan. Kiersimme ylhäältä Villa Borghesen näköalaterassin kautta Piazza del Popololle, joka tuntui olevan täynnä tapahtumaa ja rakennelmia, mutta emme oikein saaneet selville, mitä siellä oli tapahtumassa. Ilta päättyi ukkossäähän ja täyttävään illalliseen.

Päivän kohokohta: Vatikaanin aarteet
Päivän huomio: nähtävää on näännyttävän paljon
Plussaa: näkymä terassilta Spagnaan

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Antiikkia!

Tiistaiksi luvattiin puolipilvistä ja aamu näytti kauniilta. Päivän ohjelmaksi muokkautui Rooman kuuluisin puoli: Antiikin ajan nähtävyydet Forum Romanum ja Colosseum. Metrolla oli jälleen kätevä liikkua ja kävellenkin pääsee tosi kätevästi paikasta toiseen. Livuimme hitaasti keskustasta aamukahvin kautta kohti historiallisia monumentteja. Ensimmäisenä vastaan tulivat Trajanuksen kauppahallit ja eri keisareiden forumien rauniot sekä Trajanuksen pylväs, johon on kuvattu Daakian sotaretki, jonka jälkeen Rooman valtakunta oli laajimmillaan. Kuvien näpsäyttely alkoi välittömästi ja ja tässä kohtaa kierros oli vasta alussa. Kävelimme Via dei Fori Imperialia pitkin Rooman keisarien patsaiden ohi.

Forum Romanumille saikin hieman jonottaa, mutta toisaalta sama lippu kävi Colosseumiin, joten siellä vältyimme myöhemmin hurjilta jonoilta. Kiertelimme raunioita auringonpaisteessa ja helteessä (tämä taitaakin olla jo matkailuperinne, että rauniolle pitää aina tulla sattumalta kuumimpana päivänä). Nähtävien yksityiskohtien määrä oli näännyttävä. Raunion osista ja temppelien pylväistä yritin mielessäni kuvitella rekonstruktiota paikasta. Henkilökohtainen asiantuntijaoppaani voitti kyllä kaikki audioguidet; hän osasi detaljitasolla kertoa eri temppeleistä ja paikoista, henkilöistä sekä historiallisista ja kultuurisista taustoista. Nautin todella kierroksesta, ja vaikka varjoa ei paljon löytynyt, vesipisteitä oli joka paikassa (muuallakin Roomassa näitä on ympäri kaupunkia). Kävimme Palatiumin kukkulalla, näimme Septimius Severuksen, Tituksen ja Konstantinuksen kaaret, Vestaalien talon jäänteet ja temppelin rauniot, keisarilliset residenssit, mm. Augustuksen talon, aarreaitan ja muiden hallintorakennusten jäämiä ja tässä vain muutama mainitakseni.

Uupuneina ja nälkäisinä kierroksen jälkeen sorruimme syömään Colosseumin metroaseman viereisessä raflassa, joka oli ainoa näköpiirissä oleva paikka. Todella epäilyttävä paikka ja kaiken lisäksi kallis - etuna tosin se että pääsimme suoraan jatkamaan Coloseumille eli Amphitheatrum Flaviumille. Colosseum oli ensimmäinen Roomaan rakennettu kivinen amfiteatteri ja se rakennettiin Flavius-sukuisten keisarien aikana. Vaikuttava näky niin ulkoa kuin sisältäpäin. Paikkaa pääsi sisäpuolella kiertämään kahdessa kerroksessa, joten sen suuruudesta ja yksityiskohdista sai melko hyviän kuvan, vaikkakin isoja osia on tuhoutunut. Kuten Forum Romanumilla täälläkin tunsi historian havinaa, kun kuvitteli miten gladiaattorit ja eläimet taistelivat antiikin Roomassa tällä valatavalla areenalla kansan ja keisarin viihteeksi. Koska lattia oli tuhoutunut, näkyivät gladiaattorien tilat ja kopit, jotka sijaitsivat aikanaan Coloseumin lattian alla.

Uupuneena mutta erittäin onnistuneesta päivästä tyytyväisinä suuntasimme bussilla keskustaan päin. Matkalla forumien päässä Piazza Venezialla kummastelimme Il Vittorianoa, eli järjettömän kokoista hohtavan valkoista monumenttia, jota paikalliset kutsuvat "hääkakuksi" tai jopa "kirjoituskoneeksi". Tämä Vittorio Emmanuele II:n kunniaksi perustettu rakennus - isänmaan alttari - tuntuu todella iralliselta kontekstissa antiikkisten, punaruskeiden travertiinikivestä rakennettujen forumeiden vieressä.

Törmäsimme muuten useamman kerran päivän aikana massiivisiin poliisikeskittymiin kaupungilla. Poliisivoimia tuntuu Italiassa olevan loputtomasti ja aina valtavalla joukolla ja luotiliivein ja rynnäkkökiväärein varustettuna paikalla, mikäli jossain on pienikin tapahtuma. Kuitenkin Rooma vaikuttaa turvalliselta paikalta, emmekä ole nähneet minkäänlaista häiriötä.

Loppuilta sujui italialaisittain pastaa kokkaillessa.

Päivän kohokohta: Antiikin nähtävyydet Forum Romanum ja Colosseum
Päivän huomio: turistipaikoissa ei kannata syödä vaikka olisi nälkäinen
Plussaa: vesipisteet ympäri kaupunkia

tiistai 12. lokakuuta 2010

Sadetta, shoppailua ja kahviloita

Maanantaiaamu avautui eteen sateisena ja pilvisenä, joten päivän suunnitelma (alunperin Colosseum ja Forum Romanum) vaihtui leppoisaaan hengailuun, jota muuten harvoin näin lomalla tulee tehtyä. Kiersimme Pietarinaukion kautta, sillä Vatikaanin museo on ainoa maanantaisin auki oleva museo. Jono sinne oli sen mukainen - samoin Pietarinkirkkoon, joten päätimme suosiolla tulla joku toinen päivä tänne uudestaan. 

Aamucappucino yliopiston läheisessä trendikkäässä kirjakaupan ja kahvilan yhdistelemässä maistui ja päivän aikana tulikin poikettua useampaan kahvilaan sadetta pakoon. Tämä sopii hyvin italialaiseen elämäntapaan, jossa kahville (caffè = espresso) poikkeaminen säännöllisesti tuntuu kuuluvan asiaan. Kahvi hörpätään usein tiskiltä, sillä se maksaa huomattavasti enemmän jos haluaa pöytään istumaan. Palvelu kahviloissa ja ravintoloissa on ystävällistä ja eteläeurooppalaiseen tapaan henkilökuntaa on aina paljon (tosin se ei tarkoita että palvelu olisi  nopeaa).

Kauppoja tuli vähän kierreltyä, mutta valitettavasti outletit aukesivat vasta illalla. Illalla sitten suunnattiin selkeästi parantuneessa säässä ja kauniissa lämpimässä illassa takaisin kaupungille shoppailemaan. Matkalla piti taas pysähtyä kuvaamaan paikkoja ja pistäytymään lähikirkossa. Mukaan kierrokselta tarttuivat Pradan korkkarit.
Suuntasimme kauniiseen Trasteveren kaupunginosaan. Matkalla ihailimme Roomaa iltavalaistuksessa - nähtävyydet on valaistu todella kauniisti. Keskustassa katsastimme Pompeiuksen teatterin rauniot, eli paikan jossa Cesar murhattiin. Rooman tapaan historiallinen ja jokapäiväinen yhdistyi täälläkin: nämä rauniot olivat keskellä kaupunkia ratikkapysäkkien ja rakennusten välissä. Trastevere hurmasi tunnelmallaan, rappioromanttisilla rakennuksillan, villiviiniköynnöksillä ja pienillä puodeilla ja ravintoloillaan. Söimme hyvin viihtyisässä ravintolassa - ulkona tarkeni jälleen hyvin istua. Ilta päättyi kävellen Pratiin ja pieneen, persoonalliseen jazzklubiin. Täällä pääsi käsiksi ensi kertaa myös italialaiseen byrokratiaan, sillä klubille ei  voinut ostaa pääsylippuja, vaan sinne piti ostaa päivän jäsenyys ja lisäksi joku drinkkilippu tai pöytäpaikka (tämä systeemi oli todella epäselvä), mutta lappuja täytettyämme pääsimme sisään nauttimaan mainiosta jazzkeikasta, jonka vetivät taidokkaat soittajat.

Päivän kohokohta: kaunis ilta Trasteveressä ja jazz
Päivän huomio: maanantai ei ole hyvä museopäivä
Plussaa: kahvi

maanantai 11. lokakuuta 2010

Kaikki tiet vievät...

Solo-matka veljen luo Roomaan. Tuleva opiskelijamajoitus hiukan hirvittää - eihän sitä enää sellaiseen ole tottunut. Innostuneissa tunnelmissa matkaan.

Italiaa on aikanaan 90-luvun alussa lapsena tullut kierreltyä, mutta Roomassa en ole aiemmin käynytkään. Tiedossa on viikko täynnä nähtävyyksiä, kun kaksi kulttuuri- ja historiafriikkiä kiertää kaupunkia ja sen lähiympäristöä. Eiköhän ne "kivikasat ja temppelit" tule katsastettua, kuten niitä vähemmän asiaan perehtyneet ovat erehtyneet nimittämään. Roomassa molempia riittää ja ongelmaksi muodostuneekin se, ettei millään ehdi nähdä kaikkea. Henkilökohtainen oppaani tosin on tehnyt jo suunnitelmia, joten eiköhän parhaat palat ainakin ehditä nähdä. Entisenä latinan lukijana täytyykin hiukan opiskella matkaitaliaa - paikallisten englannintaidosta kun ei voi olla niin varma.

Aikaisen matkustamisen jälkeen pääsimme puolenpäivän maissa starttaamaan ensimmäisen päivän kierroksen. Tarkoitus oli käydä ihan vaan lähialueella - Vatikaanissa Pietarinaukiolla ja ympärisössä. Kauniissa aurinkoisessa säässä oli mukava kävellä kaupungilla, joten ajauduimme kunnon kävelykierrokselle. Sveitsiläiskaarti värikkäine pussihousuineen näkyi ensimmäisenä Vatikaaniin tullessa, ja itse Pietarinaukiolle päästyä ei voinut muuta kuin ihastella Pietarinkirkkoa ja sen valtavan upeaa kupolia. Ihmisjono sisään oli mieletön. Kävelimme aukiolla ja jatkoimme matkaa kahvilan kautta Castel Sant'Angelon linnoitusta katsomaan.

Kaunis aikoinaan valkoinen marmorilinna oli perustettu Hadrianuksen mausoleumiksi, mutta 500-luvulla se oli muutettu paavia suojelevaksi linnoitukseksi. Myöhemmin linnan ja Vatikaan väliin oli lisätty vielä kuuluisa käytävä paavin turvareitiksi (käytävään ei valitettavasti päässyt). Linnoitus oli freskoineen itsessäänkin hienoa katseltavaa, mutta parasta oli huikea näkymä ylhäältä kattoterassilta. Ylhäältä pystyi ihailemaan Roomaa kaikin puolin. Pietarinkirkko näkyi suuruudessaan; toisella puolella näkyi Pantheon ja jopa pätkä Colosseumia. Alhaalla virtasi Tiber, ja sen yli johtava Ponte Sant'Angelo patsaineen näkyi suoraan alapuolella.

Siirryimme enkelten siltaa pitkin historiallista keskustaa kohti. Kävimme useissa upeissa barokkityylisissä kirkoissa, joissa sai ihastella toineen toistaan hienompia freskoja ja katolisen kirkon prameuksia. Vaikutuksen teki Chiesa di Sant'Agnese in Agone Piazza Navonalla, jonne sattumalta ajauduimme. Itse Piazza Navona oli tunnelmallinen aukio - aikoinaan arena. Kirkkoa vastapäätä ihailimme keskelle aukiota sijoitettua Berninin suihkulähdettä Fontana dei Quattro Fiumi. Rooma on siitä aivan hullu, että täällä on nähtävyyksiä nähtävyyksien perään. Kävellessä ajautuu helposti paikasta toiseen, kun koko ajan on paljon katseltavaa.

Kierros Centro Storicossa jatkui Pantheonille. Tämä yksi kaupungin tunnetiummista kirkoista on todella vaikuttava näky sisältäpäin - tuntuu että se kylpee ylhäältä aukosta tulevassa valossa.  Tämän aikaisemmin monijumalaisuuden temppelin säilyminen on harvinaista, ja se onkin Rooman keisariajan parhaiten säilynyt rakennus. Haimme jätskit mukaan kaupungin parhaasta gelateriasta ja söimme ne parlamentin edessä. Katsastimme Marcus Aureliuksen pylvään ja sieltä suuntasimme vielä Fontana di Trevin kuuluisalle suihkulähteelle. Pitkän kierroksen jälkeen nappasimme metron kämpille ja ilta päättyi herkulliseen ateriaan tunnelmallisessa lähiravintolassa.

Päivän kohokohta: näkymä Castelo Sant'Angelon katolta
Päivän huomio: Roomassa on helppo liikkua kävellen
Plussaa: nähtävyydet eivät lopu kesken