Chapelle du Rosaire (Vence revisited)

Päätimme lähteä kahdestaan isompaan ruokakauppaan Venceen ja samalla pysähtyä Chapelle du Rosairessa, josta kerroinkin jo toisen päivän postauksessa. Chapelle du Rosaire on siis Henri Matissen entisen mallinsa ja hoitajansa, sittemmin dominikaaninunnaksi ryhtyneen Monique Bourgeois’n pyynnöstä suunnittelema kappeli Vencessa. Matisse itse piti sitä mestariteoksenaan ja kappeli onkin Vencen merkittävin nähtävyys.

Ulkopuolelta pieni valkoinen kappeli vaikutti melko vaatimattomalta, tosin oven yläpuolella oleva seinämaalaus antoi jo vähän esimakua, millaista odottaa. Ulkoa päin näytti taas siltä, että onkohan koko paikka edes auki. Avasimme oven, laskeuduimme portaat alas ja maksoimme sisäänpääsyn. Kun avasimme oven kappeliin sisään, yllätykseksemme se olikin ihan täpötäynnä ihmisiä. Kappeli oli pelkistetty, valkoinen myös sisältä sekä valoisa. Seiniä koristi muutama Matissen suuri maalaus - ne oli tehty yksinkertaisin vedoin mustalla vakoiselle laatalle. Lasi-ikkunoista hehkuivat keltainen, vihreä ja sininen väritys.

Kappeli oli yksinkertaisuudessaan näyttävä - sen puhtaus teki minuun suuren vaikutuksen. Ehkä erityisesti siksi, koska se eroaa niin paljon suurimmasta osasta koristeellisia ja jylhiä kirkkoja, joissa olen aiemmin vieraillut. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Mielenkiintoni heräsi nähdä enemmän Matissen muitakin teoksia. Nizzassa on Matisse-museo, mutta tuskin tällä reissulla jää aikaa käydä siellä.

Kappelin jälkeen hurautimme Venceen, joka tällä kertaa kylpi aurinkonpaisteessa: helteessä oli mukavaa istahtaa lasilliselle kylmää shampanjaa ja katsella kaupungin menoa. Rentouttava iltapäivä. Kävimme muutamassa pikkuliikkeessä ja suuntasimme sitten ruokaostoksille. Isommassa kaupassa oli huomattavasti enemmän valikoimaa, ja saimmekin kasaan erinomaiset ainekset illan äyriäispaellaan. Ilta oli lämmin ja istuimme terassilla syömässä pimenevässä illassa. Pelailimme tietysti myös petanque, joka toimii hyvin koko perheen lajina.

Päivän ateria: äyriäispaella

We decided to go grocery shopping in Vence just the two of us, and on the way stop by the Chapelle du Rosaire, which I already mentioned in my post about the second day in France. This chapel in Vence was designed by Henri Matisse on request of his former model and nurse, Monique Bourgeois, who had become a Dominican nun. Matisse himself regarded it as his masterpiece and it is the most significant attraction in Vence.

On the outside the small white chapel seemed pretty modest, but the painting over the door gave a little insight on what to expect. It seemed again as the whole place was dead and if we wouldn’t have checked the opening hours, I would have been certain that it is closed. We opened the door and went down the stairs and paid for the entree. When we opened the door inside the chapel, to our surprise, it was crowded with people. The chapel itself was very plain, all-white also on the inside and luminous. The walls were decorated with a few large murals by Matisse. They were made with simple brush moves in black onto white tiles. The glass windows glowed in yellow, green and blue coloring.   

The chapel was magnificent in its simplicity - its purity made a huge impression on me. Maybe especially because it differs so much from the mostly ornamental and imposing churches I have visited before. This is a spot absolutely worth seeing. This also woke my interest in seeing more of Matisse’s other works. In Nice there is a Matisse museum, but probably there is no time for a visit during this trip.

After the visit to the chapel we drove to Vence, which bathed this time in sunlight. It was nice to sit down for a cool glass of champagne in the heat and watch people passing by. What a relaxing afternoon. We checked out to some boutiques and headed grocery shopping. The bigger store had even better selection and we got some great ingredients for a seafood paella in the evening. The evening was warm and we sat outside on the terrace eating in the darkening evening. Of course we also played some pétanque, which has become a favorite of the whole family.

Dish of the day: seafood paella

Taidetta Saint-Paul-de-Vencessä / Art in Saint-Paul-de-Vence

Aamu alkoi pitkästä aikaa joogalla. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun saa rauhassa tehdä aurinkotervehdyksiä ulkona (tervehtiä siis ihan sananmukaisesti aurinkoa) ja sen jälkeen pulahtaa yksin aamu-uinnille altaaseen.

Retkikohteeksi valikoitui viehättävä Saint-Paul-de-Vence. Keskiaikaisessa kaupungissa pääsi aistimaan todella Provencen taidehistoriaa - Picassolla oli oma kantaravintolansa (Colombe d’Or) täällä, ja hän oli kuulemma antanut maksuksi joskus maalauksensakin. Tämän paikan pystyi kuitenkin helposti jättämään pois laskuista, sillä useamman Michelin-tähden ravintolaan ei tulisi mieleenkään mennä pikkulasten kanssa. Kaupunki on pullollaan taidegallerioita tänäkin päivänä. Eräs merkittävimmistä Provencen alueen 1900-luvun taidekokoelmista löytyy Fondation Maeghtista, ja sinne suuntasimme ensiksi.

Jos haluaa ehdottomasti nähdä jonkin taidemuseon tai muun ”aikuisten” kohteen, kokemuksesta voin sanoa, että viisainta on mennä sinne heti alkuun, kun lapset eivät ole vielä väsähtäneet. Tämä museovisiitti sujui erinomaisesti. Pienempi pysyi suhteellisen tyytyväisenä kantorepussa ja isompi innostui kuvailemaan vanhalla digipokkarillani, jonka olen hänelle antanut käyttöön. (Kantoreppu on muuten monessa museossa parempi kuin rattaat, koska tiloissa ja kerroksesta toiseen on helpompi liikkua, eikä monissa museoissa saa omia rattaita edes viedä näyttelytiloihin.) Kuvaaminen ei tässä museossa ollut kiellettyä, mutta se maksoi erikseen viisi euroa. Kuvattua tuli sitten ainakin koko rahan edestä, kun mies kuvasi järkkärillä ja viisivuotias räpsi pokkarillaan minkä ehti.

Fondation Maeght sijaitsi hiukan syrjässä Saint-Paul-de-Vencen keskustasta. Itse rakennus oli suunniteltu hienosti sopimaan osaksi ympäröivää lehtimetsää. Arkkitehti Josep Lluís Sertin luoma rakennus ja piha täynnä veistoksia sekä Miron labyrinttipuutarha olivat jo itsessään näkemisen arvoiset. Hienon kokoelman olivat kyllä saaneet kerättyä museoon; pääosin maalauksia ja veistoksia, mutta myös mosaiikkeja ja lasi-ikkunoita, nimiltä kuten Miro ja Chagall. Hämmästyttävä ja inspiroiva paikka. Vaihtelevana näyttelynä heillä oli Christon ja Jeanne-Clauden tynnyriasetelmat sekä valokuvia heistä ja heidän projekteistaan ympäri maailman. Ehkä vähän turhan paljon tynnyreitä makuuni - viisivuotias muisti tietysti uskollisesti ikuistaa jokaisen kamerallaan.  

Taiteen ystävänä tämä päivä oli itselleni yksi matkan kohokohdista. Myös Saint-Paul-de-Vencen kaupunki oli ihastuttava ja poikkesimmekin sinne lounaalle ja vähän kiertelemään. Istuimme vanhalla suhkulähteellä jäätelöllä ja tungeksimme mukulaisilla pikkukujilla. Ei totisesti paras paikka liikkua rattailla.Täällä oli selkeästi myös paljon turisteja liikenteessä. 

Illalla innostuimme pitkästä aikaa lautapelien pariin, kun huomasimme, että padillekin saa ladattua nykyään lautapelejä. Myös isompi poika meni ihan sekaisin talolta löytyneestä ranskalaisesta (sekopäisestä) taksipelistä, jossa asiakkaat olivat mitä hullunkurisempia hahmoja. Pelin pelaaminen vaan ei ollut kovin nopeaa, koska jokainen kortti oli täynnä tekstiä ja sain tehdä todella töitä, että ymmärsimme ranskankieliset ohjeet ja kortit jotenkin. Onneksi lapsille se ei ole niin tarkkaa, onko jokainen juttu selvitetty täydellisesti.

P.S. Kävimme myös maksamassa viinit (jos joku jäi asiaa pohtimaan).

Päivän ateria: grillatut raakamakkarat ja endiivit, bataattiranskikset, tomaatti-mozarella-basilika-salaatti, vesimeloni-feta-minttu-salaatti

It’s been a while since I’ve last done my yoga practice but this morning started with sun salutations at the pool (where you could literary salute the sun). There’s nothing to beat the feeling you get of doing yoga outside in quiet and then dive afterwards alone into the pool for a morning swim.

Today we chose to make a visit to the lovely town of Saint-Paul-de-Vence. This medieval town represents the art history of Provence at its best - Picasso had his hangout (Colombe d’Or) there, and apparently he had even paid some time with a painting. This restaurant was, however, not on our list of to do’s, since I wouldn’t be comfortable entering a several Michelin star restaurant with small kids. The city is still filled with art galleries. One the most impressive 20th century art collections in Provence is found here at the Foundation Maeght. That’s where we headed first.

If there is a museum or other not so child friendly location you desire to visit, I warmly recommend based on my experience going there the first thing, before the children get tired and bored. This visit to Foundation Maeght succeed beyond expectations. The younger boy was content in the Manduca and the older one got excited about taking pictures with my old camera I had given him. (The Manduca is very handy at museums, because with a stroller you can have difficulties moving around and from one floor to another. And it is not allowed in every museum to bring your own stroller into the exhibition). Photographing was not forbidden here but it costed extra five euros - a money well spent I’d say seeing my husband taking lots of pictures and my five-year-old being occupied with his camera during the visit.

The Fondation Maeght was located outside of the center of Saint-Paul-de-Vence. The building and the garden itself were worth seeing. Designed by architect Josep Lluís Sert the building was made to fit as part of the surrounding nature and beautiful woods. The museum had an excellent collection; mostly paintings and sculptures, but also mosaics and glass windows from names like Miro and Chagall. What an amazing and inspiring place. They also exposed at the moment Christo’s ja Jeanne-Claude’s barrel constellations as well as photos of them and their projects around the world. I have to say that there were maybe a few barrels too much for my taste but my five-year-old was certainly focused to getting everyone of them perpetuated with his camera.

As an art lover this day was one of the highlights of the trip to me. Also Saint-Paul-de-Vence was a charming town, where we stopped by for lunch and to wander a bit around. We sat at the old fountain eating ice cream and tried to make our way through the tiny cobblestone streets. Not ideal with a stroller. The town was as well very crowded with tourists.

In the evening we returned to our old hobby of playing board games when we realized that some board games were available for the iPad. We also found at the house a (mad) French taxi game with really funny clients - my older son really went crazy about it. Playing the game just wasn’t very fast because there was lots of information on every card. I had to work really hard to understand the rules and the cards mainly. But luckily children aren’t that precise if everything is perfectly resolved or not.

P.S. We also went to pay for the wines (in case someone was left wondering).

Dish of the day: grilled raw sausages and endives, sweet potato fries, tomato mozzarella basil salad, watermelon feta mint salad

Saint-Jeannet’n viinitilalla / Visiting the vineyard in Saint-Jeannet

Olimme suunnitelleet etukäteen, että kävisimme jollain viinitilalla reissun aikana. Onneksi ihan läheltä Saint-Jeannet’sta löytyi sellainen. Nettitietojen perusteella tilanne vaikutti lupaavalta, sillä kierroksia olisi saatavilla myös englanniksi. Mies kuitenkin suositteli minun soittavan paikkaan siltä varalta, ettei se englannintaito ole niin hyvä. Aloitin puhelun kohteliaasti ranskaksi tiedustelemalla, puhuvatko he englantia, johon toisessapäässä oleva mies totesi vaan ykskantaan ”En”. Menin hiukan hämilleni tästä, mutta päätin määrätietoisesti järjestää meidät sinne viinitilalle, joten sain sovittua yllättävän helposti iltapäiväksi ajan. Ilmoitin miehelle, että nyt on tähän tyytyminen ja toivottavasti saamme vierailusta jotain irti minun kielitaidollani. Lapset päätimme jättää tällä kertaa talolle au pairimme hellään hoivaan, mikä osottautui erinomaiseksi päätökseksi.

Aamupäivä noudatteli tuttua kaavaa. Kaunis helteinen sää ja allas - ei kai sitä lomalla paljon muuta tarvita. Kun kello läheni neljää, jolloin olimme sopineet saapuvamme viinitilalle, huomasimme jotain outoa ruskeaa lilluvan altaassa. Ei varmaan tarvitse kuvailla tarkemmin, eikä kyllä ollut käynyt mielessäkään, että näin voisi käydä, kun uitimme myös pienempää poikaa altaassa. Aina sitä lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, varsinkin silloin, kun on kiire johonkin. Onneksi saimme puutarhurin kiinni, mikä ei mielestäni ollut itsestäänselvyys näin lauantai-iltana, ja hän lupasi tulla samana päivänä puhdistamaan altaan.

Lähdimme vauhdikkaasti matkaan ja löysimme helposti viintilalle perille. Kun kävelimme autolta tilalle päin, ihailimme viiniköynnösten rivistöä, joka johti pitkälle alas rinteeseen. Aivan sanoinkuvaamattoman kaunis paikka. Tilaalta avautui näkymä alas linnalle ja auringonpaahteinen iltapäivä tuntui mitä parhaimmalta hetkeltä istua alas maistelemaan paikallisia viinejä.

Talon kohdalla huutelimme sisään bonjour ja kerroin miehelle, joka tuli meitä tervehtimään (sama kuin puhelimessa), että puhun aika huonosti ranskaa ja mieheni ei ollenkaan. Yllättäen mies totesikin, että haluaisimmeko esittelyn mieluummin englanniksi, johon totesin, että se olisi tietysti hienoa. Hän kertoi, että hänen vaimonsa puhuu englantia ja rouva tulikin pian paikalle. Jotenkin huvittavan ranskalaista, ettei miehelle tullut mieleenkään kertoa tästä puhelimessa. 

Istuimme takapihalle terssipöydän ääreen ja viinejä kannettin korissa paikalle. Maistelimme yhtä valkoviiniä (todella mineraalinen, tykkäsin), yhtä roseeviiniä (aika perusporvencelainen) sekä kahta punaviiniä, joista ensimmäinen tuntui ehkä turhan nuorelta vielä mutta toinen oli sitten todella miellyttää ja selkeästi kypsempi. Tuoksu oli hyvin makea, madeiramainen, mutta maku täyteläinen. Lopuksi vuorossa oli vielä yllättävän herkullinen muscat-jälkiruokaviini. Rouva kertoi meille, että tila on on ollut vuosisatoja heidän perheensä omistuksessa ja heillä on sille Indication Géographique Protégée -merkintä, joka suojelee heidän maitaan. Heillä on enemmän vapauksia esimerkiksi rypälelajien suhteen kuin AOC-luokituksessa, mutta heidän viininsä tarkistetaan säännöllisesti laadun suhteen luokituksen säilyttämiseksi. Heillä oli sellainen oma, erikoinen menetelmänsä kypsyttää viinejä: viinin annettiin kypsyä isoissa lasipulloissa auringossa. Emme olleet aiemmin kuulleet tällaisesta tavasta.

Istuimme pitkään ja intouduimme jutteleman viinistä ja elämästä muutenkin. Semmoinen täydellinen hetki, jolloin maailma pysähtyy ja kaikki ympäriltä katoaa. Arkemme on sen verran hektistä, että tämmöiset hetket ovat kullanarvoisia. Todellisuus kutsui, kun puhelimeni pärähti soimaan, ja oli aika lähteä takaisin talolle hoitamaan kiljuvaa ja kuumeista kuopusta. Muutama viinipullo lähti mukaan tilalta ja sen verran luottavaisia olivat omistajat, että kun kortit eivät käyneet maksuvälineeksi, he ehdottivat, että tulemme myöhemmin maksamaan viinit (jotka kuitenkin kaikki saimme mukaamme).

Päivän ateria: grillattua parsaa käärittynä ilmakuivattuun kinkkuun parmesaanilla, grillatut jättikatkaravut ja kala, selleri-omena-salaatti, vihersalaatti kevätsipuleilla

We had planned to visit some vineyard during our stay in France. Luckily, there was one near our house in Saint-Jeannet. The information on the website seemed very promising: they offered also tours in English. My husband recommended anyway, that i should call them, since you never can be so sure about the English skills around here. I politely started the conversation in French asking, if they spoke English. The guy at the other end just replied shortly ”No.” This confused me a little bit but I was determined to visit the vineyard anyway. I succeeded to book us in for the afternoon without difficulty. I announced to my husband that he needs to settle with it and that we hopefully get something out of the visit with my language skills. We decided to leave the children at the villa with our au pair, which turned out to be an excellent decision.

After a relaxed morning at the pool with lots of sunshine (what better way is there to spend your vacation) it was soon time to leave for the visit. When we were heading to the villa to change clothes we noticed something weird brown stuff in the pool. I do not think I need to describe this in more detail, and it never occurred to us that something like this could happen when letting the smaller boy also swim in the pool. Shit happens might be a good way to summarize this. With children you never know what’s going to happen, and of course such things occur most likely when you are in a hurry. We were fortunate to get in contact with the gardener, who promised to come clean the pool the same day. Something, we had not taken for granted on a Saturday evening.

We drove off fast and found easily the way to the vineyard. When we walked from the car to the house, we admired the long rows of grapevines leading far downhill. An indescribable beautiful place. The house had a gorgeous view down to a castle, and this hot sunny afternoon felt like the perfect moment to sit down and taste some local wines.  

Arriving at the house we did not see anyone so we were shouting bonjour around until the same man arrived, with whom I had been talking on the phone. I told him that my French is not very good and that my husband does not speak French at all. To our surprise he asked us, if we would prefer having the tasting in English. We naturally agreed to this and he told us, that his wife speaks English and soon she arrived. It’s just so amusingly French that he did not consider sharing this information with us already on the phone.

We sat down at a table in the back yard and the wines were brought to the table. We tasted one white wine (nice, very mineralic taste), one rosé (basic Provence stuff) and two red wines, of which the first one felt a bit too young, but the other one was more round in taste and clearly more mature. The aroma was very sweet, a bit madeira-like, and the taste was rich. At last we tasted a great muscat desert wine. The lady told that the vineyard has been owned by her family for centuries and they have a Indication Géographique Protégée marking, which protects their lands. This gives them more freedom concerning for example the choice of grapes than AOC, but also their wines are regularly monitored for quality in order to maintain the classification. They had their own, very interesting process to ripen the wines: the wines were left in big glass bottles to ripen in the sun. We hadn’t heard about this kind of process before.

We sat there for a long time and got caught up in conversation about wine and life altogether. A perfect moment, during which the world stands still and everything else around you disappears. Our allday life is hectic, so we know to treasure moments like this. My phone ringing was a wake up call to us to get back to reality - it was time to return to the villa to attend our younger son, who had been screaming the time we were gone and also caught a fever. We bought a few bottles to take home with us. Unfortunately, we did not have any cash and they did not accept any credit cards, so they were very trusting in suggesting that we come back another day to pay for the wines (but still they packed all the bottles with us).

Dish of the day: grilled asparagus with prosciutto and parmesan, grilled prawn and fish, celery apple salad, green salad with spring onions

Talolla hengailua & olympialaiset / Hanging out & house olympics

Elämysrikkaan päivän jälkeen Nizzassa oli vuorostaan hyvä keskittyä auringosta nauttimiseen ja rentoutumiseen villalla. Uinnin ja auringonoton lisäksi oli tänään vuorossa mökkiolympialaiset - lajeina fresbeen pituusheitto, rantapallon pituuspotku, renkaanheitto, petanque sekä pallon koriinheitto vedessä ja uimapatjan nopeusliukuminen. Siinähän se päivä nopeasti vierähti ja hauskaa oli.

Lapset osaavat olla ristiriitaisia: Esikoista on ollut välillä vaikea suostutella lähtemään retkille, vaikka ne ovat hänestä aina olleet tosi kivoja. Tänään, kun tarkoitus oli olla vain talolla, poika ilmoittikin aamulla tomerasti, että hän haluaa lähteä jonnekin. :) Kaikkia ei vaan voi miellyttää.

Illalla panostettiin taas ruoanlaittoon, ja tietysti grillailtiin ja syötiin terassilla pimenevässä illassa. Mies on täällä pääosin vastannut ruokapuolesta ja kauppareissuista. Minä taas keskityn retkikohteiden valintaan ja niiden ohjelman suunnitteluun. Ihan toimiva työnjako. Käymme lähes päivittäin ruokakaupassa, jolloin saamme mahdollisimman tuoreet raaka-aineet eikä tule ostettua ylimääräistä ”varastoon”, jolloin myös hävikki pysyy pienenä. Pyrimme aina lomallakin kierrättämään jätteet. Koska mies on ympäristöalalla, hänestä on tietysti mielenkiintoista väijyä paikallisia kierrätysprosesseja (hän otti jopa kuvan kierrätyspisteen roskapöntöistä, ihan tosi) ja lajittelukeskukset sekä kaatopaikat herättävät hänen mielenkiintonsa ohi ajettaessa. Aika harva matkailija on varmaan näin kiinnostunut roskista. 

EM-kisat lähtivät käyntiin, joten jalkapallopelien katsomisessa riittääkin iltaisin ohjelmaa (onneksi molemmat mies ja minä pidämme jalkapallosta niin ei tule riitoja ajankäytöstä). Ranskalainen selostus on aika vauhdikasta, enkä kyllä saanut siitä yksittäisiä pieniä juttuja lukuunottamatta mitään selvää. Kotijoukkue Ranska vei avauspelin voiton kisoissaan - tänne syrjäkylille asti ei tosin kisameininki välity juuri mitenkään.

Päivän ateria: grillatut t-luupihvit ja kasvikset (kesäkurpitsa-munakoiso-kevätsipuli), porkkana-retiisi-salaatti

After an busy day in Nice it was time to focus on enjoying the sun and relaxing at the villa. Besides swimming as usual, we decided to have our own house olympics - including etc frisbee, petanque and of course some water sports. A fun day passing quickly.

Children can be sometimes contradictory: Our older son has had a hard time leaving the house but he has enjoyed all trips very much. Today, when we planned on staying at the villa, he announced first thing in the morning that he wants to go on a trip. :) It’s impossible to please everyone.

In the evening we concentrated again on food, and of course we grilled and ate outside on the terrace. My husband has been mostly responsible for the food during this vacation. I, on the other hand, have chosen the locations, we want to visit, and planned the program. This assignment seems to work just fine. We go every day grocery shopping in order to get as fresh ingredients as possible. That’s also a good way of minimizing waste, when nothing unnecessary is bought for later on. We strive to recycle also when traveling. My husband works in the environmental industry, so he is also interested in the local recycling processes (he took even a picture of the local recycling bins, seriously). Also recycling centers or junk yards get his attention when passing them by car. I don’t think many travelers are so interested in waste as we are.

The UEFA Euro 2016 started, so we have plenty of program watching games in the evenings. (Luckily both my husband and I like football so there is no argument about the use of time.) The French commentary on the game is quiet rapid and I do not understand very much of it. Home team France won the first game in the tournament - but there is not much ado about the tournament here in the small mountain villages.

Dish of the day: grilled t-bone steaks and vegetables (zuchini, eggplant and spring onions, carrot radish salad

Valloittava Nizza / Charming Nice

Nizzan kaupunkikohteelle sattuikin taas helteinen ja kuuma päivä. Tarkoitus oli vähän kierrellä vanhaa kaupunkia (Vieux Nice), cours Saleyan toria sekä Promenade des Anglais -rantabulevardia. Mahdollisesti käydä jossain museossa, jos jää aikaa. Olen huomannut, että tämmöiset väljät suunnitelmat toimivat hyvin lasten kanssa (ja miksei aikuistenkin kesken). Jonkinlainen suunta ja tieto pitää olla siitä, mitä haluaa nähdä, mutta liian paljon ohjelmaa ei yhdelle päivälle kannata ottaa. Uudessa paikassa törmää usein johonkin mielenkiintoiseen, jota ei ole osannut suunnitella etukäteen.

NIzza olikin jo selvästi isompi kaupunki ja ehdottomasti ruuhkaisampi, joten autolla tänne ei ole niin mukava saapua. Kuten muissakin kaupungeissa tähän asti, parkkihallit ovat paras vaihtoehto löytää pysäköintipaikka, vaikka ne ovatkin usein melko ahtaita. Pysäköintihinnat eivät ole ihan halpoja, joskaan ei mitenkään kohtuuttomia. 

Ensivaikutelma Nizzasta oli oikein hyvä. Aurinko paahtoi rantabulevardille, josta ajoimme ohi. Toisella puolella sitä siinsi Välimeri ja toista puolta hallitsivat vanhasta ajasta henkivät hotellirakennukset ja villat. Nizza on tunnettu aurinkoisuudestaan, ja alunperin se oli suosittu nimenomaan talvikohteena. Nizzan historia juurtaa kauas taakse, 330 eea, jolloin kreikkalaiset perustivat Nikaian siirtokunnan. Roomalaiset tulivat myöhemmin alueelle - Provence-nimi tuleekin provincia-sanasta, sillä alue oli aikanaan Rooman provinssi.

Lähdimme aluksi vanhaan kaupunkiin päin. Väkeä oli paljon liikenteessä, muttei tungokseksi asti, joten voin vain kuvitella millaista täällä on heinäkuussa tai elokuussa. Kaupunki teki kyllä vaikutuksen: Nizza on sykkivä suurkaupunki, jossa on kuitenkin vahvasti vanhan ajan glamouria. Vanhakaupunki oli juuri semmoinen ihastuttava paikka kapeine kujineen ja kauniine rakennuksineen, kun voi vaan kuvitella. Vilkasimme Cathédrale de Ste-Réparaten ja kävimme mitä ihastuttavimmassa keksikaupassa.

Paikalliseen puistoon oli laitettu pystyyn jalkapallon EM-kisojen fanialue ja valtavia screenejä. Kisathan pelataan täällä Ranskassa ja itse asiassa huomasimme, että muutama peli pelataan myös täällä Nizzassa. (Lippuja ei sentään enää ollut saatavilla.) Meidän talon läheltä on jopa ylhäältäpäin hyvä näkymä stadionille, mutta taitaa olla vähän liian kaukana tiiraillakseen sieltä peliä.

Fanialueen lisäksi puistossa oli useita suihkulähteitä, jotka tulivat maasta. Ei varmaan ole vaikea arvata, ryntäsivätkö lapset sinne innosta kiljuen ja tietysti kaikki vaatteet ja kengät päällä. Lopputuloksena kuumuudesta viilentyneet ja tyytyväiset mutta läpimärät lapset. Onneksi olin tälläkin kertaa pakannut molemmille varavaatteet mukaan.

Sää muuttui pilvikseksi ja taivaalta alkoi ripotella, joten päätimme käydä vielä Musée Massénassa, joka on Nizzan belle epoque -aikakautta esittelevä elegantti villa ihan rantakadun tuntumassa. Museo itsessään oli näkemisen arvoinen eikä liian valtava. Pääosin se esitteli hulppeita huonekaluja, mutta myös muuta ajan esineistöä. Valitettavasti lapset olivat jo päivästä poikki ja meininki todella levotonta. En yhtään ihmettele, että museon valvoja seurasi meitä läpi näyttelyn.

Nizzaan jäi vielä paljon nähtävää, joten tänne voisi suunnitella matkan toisenkin kerran.

Päivän ateria: sipuli-fenkolikeitto, kania haudutettuna padassa porkkanan, perunan ja kevätsipulin kanssa

The day we spent in Nice was very hot. Our intention was to stroll around the old town (Vieux Nice), the cours Saleya market place as well as the Promenade des Anglais. Possibly check out some museum, if there was time left. I have noticed that open plans like this work the best with children (and why not for adults as well). It’s important to have some kind of idea, what to see, and know in which direction to head, but you should not plan too much program for one day. In a new location you always find something interesting, which you could not have foreseen.

Nice is clearly a big city with lots of traffic, so arriving by car here was not so pleasant. As in the other cities the best option to find a parking lot for your car is going into a narrow parking garage. The parking prices are not the cheapest but neither unreasonable.

My first impression of Nice was good. The sunny promenade and blue Mediterranean welcomed us, as we drove by. The other side of the promenade was dominated by beautiful old hotel buildings and villas. Nice is known for its sunshine year round and it was actually at first a popular destination in the winter time. The history of Nice dates back to to the 4th century BC, when Nikaia was founded by Greeks as a trading post. Romans came later to the area  - the name Provence comes from provincia, since the area was a Roman province.

We headed first to the old town. There were lots of people, but not too much, so I can only imagine how it looks like in July or August. The city made an impression: Nice is a vivid city but still with a feeling of old time glamour. The Vieux Nice with its narrow streets and beautiful buildings was just as lovely as you can imagine. We checked out the Cathédrale de Ste-Réparate and visited the most wonderful cookie shop.

A fan zone and huge screens for the UEFA Euro 2016 were built up in the local park. France hosts the tournament and we noticed, that actually a few games are played here in Nice. (Unfortunately no tickets were anymore available.) Near our house, there is a great view down to the stadium, but I guess it’s a bit too far to try to watch the game.

Besides the fan zone the local park had numerous fountains coming up from the ground. It’s not hard to guess, what the boys did in the heat - they jumped in the water screaming with joy and naturally with all their clothes and shoes on. The result: chilled and happy but soaked children. Luckily I had packed another set of clothes for both.

The weather changed into cloudy and some drops fell from the sky, so we decided to visit the Musée Masséna, which is an elegant villa representing the Nice belle époque history located near the promenade. The museum was worth a visit and not too huge. Mostly it displayed gorgeous furniture but also lots of other objects. Unfortunately the children were so worn out that the whole visit was really restless. Thus, I do not blame the museum supervisor for following us throughout the exhibition.

There remained lots to see in Nice, so this city is worth planning another trip in the future.

Dish of the day: onion fennel soup, rabbit with potato, carrots and spring onions stew

Baou de Saint-Jeannet eli vuoristovaellus / Hiking the Baou de Saint-Jeannet

Kaunis, aurinkoinen aamupäivä oli selvästi tuloillaan, ja päätimme lähteä suunnittelemallemme vuoristovaellukselle. Iltapäivällä saattaisi tulla ukkosta, joten silloin ei olisi mukavaa olla liikkeellä ulkona. Tällä reissulla tuntuu, että sää on ollut niin vaihtelevaa ja aika vaikeasti ennustettavaa, että suunnitelmien täytyy olla aika joustavat.

Viereisestä Saint-Jeannet'n kylästä lähtee useita reittejä komeille jyrkänteille ja madame suositteli meille Baou de Saint-Jeannet -reittiä, koska se on noin tunnin mittainen. Meillä on ollut tapana tehdä vähintään yksi vaellus joka reissuilla, koska sillä tavalla pääsee parhaiten näkemään paikallista luontoa. Muutenkin pidämme vaeltamisesta, tosin siinäkin on lasten kanssa omat haasteensa. Pienempi kulki kantorepussa ja isompi tietysti itse (tosin valitusten saattelemana).

Parkkipaikalla opasteet löytyivät heti lupaavasti, mutta silti päädyimme ensin harhailemaan helteessä Saint-Jeannet'n kylän läpi. Tosin kylä oli ihastuttava kapeine kujineen, ja maisemat sieltä laaksoon sekä ympäröivään vuoristoon olivat huikeat. Huomattuamme lopulta olevamme väärällä reitillä, löysimme pian oikean paikan, josta polku lähti ylöspäin. Tässä vaiheessa alkoi sitten jo tuttu litania: ”Onko vielä pitkä matka? Väsyttää. En jaksa enää.” Pienempi onneksi päätti nukkua, joten jatkoimme eteenpäin polkua, joka oli melko jyrkkä. Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman kauniit.

Kun pienempikin heräsi ja alkoi riehua repussa, huomasimme, että olimme päässeet vasta noin kolmasosan suunnitellusta matkasta. Jatkoimme vielä vähän eteenpäin, mutta pian tuli se piste vastaan, että oli järkevämpi luovuttaa ja palata autolle. Se oli kyllä jonkinmoinen pettymys. Matkalla kävimme vielä kylän kirkolla ja huikealla näköalapaikalla.

Ei varmaan tarvitse edes mainita, että uima-allas kutsui hikisen vaelluksen jälkeen. Porukka oli aivan kuitti, joten päädyimme lepäilemään ulos varjoisaan majaan (semmoinen Balinese bed - mikälie suomeksi). Taisin olla ainoa hereillä oleva, kun huomasin että sadepisaroita alkoi hiljalleen tippua. Toki kyseessä saattoi olla vain ohimenevä pieni kuuro, mutta päätin lähteä keräilemään tavaroita sateensuojaan. Mieskin havahtui ja suuntasimme talolle, jossa nuorempi nukkui tyytyväisenä sängyssään. Vanhempi poika jäi nukkumaan au pairimme kainaloon. Nopeasti sade yltyi rankaksi. Yritin välillä tähyillä ikkunoista, tulevatko he pian jo sisään mutta mitään liikettä ei näkynyt, joten molemmat taisivat olla aika sikeässä unessa. Kaamea ukkoskuuro pyyhälsi yli ja siinä vaiheessa teki mieli lähteä hakemaan heitä sisään - tosin hyvässä suojassa taisivat olla, sillä poika oli kuulemma nukkunut ukkosesta piittaamatta. Edes uima-altaan käyntiin pärähtänyt hälytys ei pikkumiestä saanut hereille. 

Koko ilta olikin sitten sateinen ja viileä, joten ruokaa laitettiin uunissa ja söimme kodikkaassa keittiössä.

Päivän ateria: ankankoivet padassa perunan, porkkanan ja punasipulin kera, tomaatti-mozzarella-salaatti sekä vihersalaatti

The morning started sunny and we decided to go out hiking as planned. In the afternoon there might be a thunderstorm, so that would not be a great time to be outdoors. The weather has certainly varied much and been very unpredictable during our trip, so all plans have to be flexible.

From the next village, Saint-Jeannet, there is access to several hiking routes to magnificent cliffhangers and the lady, who introduced us to the house, recommended the Baou de Saint-Jeannet route to us, because it takes approximately an hour. We use to go hiking whenever we travel, since that is the best way to experience the local nature. We really enjoy hiking, but with children it has certainly its own challenges. I carried my younger son in a Manduca and the older one walked of course himself (but he complained most of the time).

It started out promising as we immediately found the signs to the routes at the parking lot, but still we ended up wandering through the village of Saint-Jeannet in the heat. I have to admit that the village was very charming with its narrow streets, and the view from there to the valley and the surrounding mountains was spectacular. Finally, after realizing we’re going the wrong way, we almost immediately found the right path leading up the mountains. At this point the complaining already started: ”Is it a long way? I’m tired. I can’t go any further.” Fortunately, the younger one chose to sleep, so we carried on the path, which was pretty steep. The view was breathtaking.

When the younger one started to wake up and decided to jump angrily up and down in the Manduca, we noticed that we had come maybe one third of the route. We continued, but only to realize a moment later, that it was best to give up and return to the car. That was a bit disappointing.

I’m sure I do not have to even mention, that everyone was eager to get into the pool after the sweaty hike. Everybody was worn out, so we ended up chilling out in our big Balinese bed. Suddenly I noticed some drops coming from the sky. This might be only a small shower, but being the only one awake I started to collect all the things around the pool out of the rain. My husband got awake and we headed to the house, where our younger son was happily sleeping in his bed. Our older son remained sleeping outside cuddled up in the arms of our au pair. It started raining heavily and I tried to peer out of the window, if they would be coming in soon, but there was no movement, so I guess they both slept tight. A horrible thunder storm came over the villa and at that point I really felt like going to fetch them inside - but they were indeed in a good shelter, since the little guy had slept through the whole thunder and lightning. Not even the alarm of the swimming pool howling besides them woke him up.

The evening was chilly, so we cooked this time inside the house and enjoyed our meal in the cozy kitchen.

Dish of the day: duck legs with potato, carrots and red onions stew, tomato mozzarella salad and green salad

Ihastuttava Cannes / Lovely Cannes

Sään suhteen tilanne vaikuttaa vakiintuneen niin, että aamupäivisin aurinko paistaa mukavasti, mutta iltapäivät ovat pilvisempiä. Tänään nautimme siis jälleen aamupäivän auringonotosta, uimisesta sekä tietysti vesileikeistä. 

Iltapäivällä suuntasimme ihailemaan Cannesin tunnelmaa. Sää pysyi pilvisenä, mikä kyllä helpotti lasten kanssa liikkumista, kun ei tarvinnut vahtia koko ajan, että hatut pysyvät päässä ja kaikilla on tarpeeksi aurinkorasvaa. Itse vaan kaipaan aina sitä aurinkoa… Kaupunkiin saavuttaessa saikin jo jonottaa, eikä laitakaupunki suoraan sanottuna vaikuttanut mitenkään kovin hienolta. Mutta saapuessamme Palais des Festivalsin parkkihalliin ja noustessamme sieltä rantakadulle tunnelma oli täysin erilainen. Itse asiassa pilvinen sää oli aika kuvauksellinen.

Itse Palais des Festivals oli saarrettu erilaisilla autoilla ja työkoneilla, joten valmistelut johonkin tapahtumaan olivat varmaankin käynnissä. Valitettavasti emme siis päässeet ihan tämän Cannesin kuuluisia elokuvajuhlia isännöivän rakennuksen eteen pyörähtämään, eikä näkymä kaikkine härveleineen ollut kovin tyylikäs muutenkaan. Mutta kulku rantakatu La Croisettelle oli kaunis istutuksineen ja palmuineen. Täältä löytyi tietysti elokuvatähtien kädenjälkiä sekä semmoisia pahvisia elokuvahahmoja, joiden sisällä sai ottaa omasta naamastaan kuvan. Vanhempi poika innostui poseeraamaan niin Star Wars -varustuksessa kuin Charlie’s Angels -kuvassa.

Lapset ihastuivat rantakadun päädyssä olevasta karusellista ja leikkipaikasta sekä ennen kaikkea jättisaippuakuplia puhaltelivista miehistä. Pääosin vain nautiskelimme rauhallisesta iltapäivästä, söimme jätskiä ja kävelimme rantakatua pitkin. Yhtään julkkista ei kyllä bongattu visiitin aikana. Takaisinmatkalla jouduimme pieneen ruuhkaan, joten pitääkin muistaa vastaisuuden varalle, ettei ruuhka-aikana välttämättä kannata olla liikenteessä autolla.

Päivän ateria: Välimeren ahventa grillattuna kokonaisena, kevätsipuleita grillistä sekä perunat persiljavoilla

Concerning the weather it looks like the mornings are full of sunshine but in the afternoons it gets more cloudy. Today we enjoyed again a sunny morning at the pool with lots of swimming and water games.

In the afternoon we headed to see what Cannes looked like. The weather was still cloudy, which was actually kind of a relief not having to worry all the time about the children keeping their hats on and everybody having enough sun cream. It’s just that I always miss the sun… When arriving in Cannes there was some queue and honestly said the outer city did not seem very attractive. But when arriving at the Palais des Festivals parking garage and getting out at the end of the promenade the ambience was completely different. Actually the cloudy weather was quiet picturesque.

The Palais des Festivals itself was surrounded by various cars and machines, so clearly there were some preparations for an event ongoing. That’s why we, unfortunately, were not able to get in front of this building hosting the famous Cannes film festival, and the view with all the equipment was certainly not very stylish. But the passage to the promenade La Croisette was pretty with all the palm trees and flowers. There were of course some hand prints of movie stars and movie characters made out of cardboard so you could take a picture with your face in them. My older son got really excited about posing there as characters from Star Wars as well as Charlie’s Angels.

The boys loved the carousel and play ground at the end of the promenade but probably the best thing was some guys blowing huge soap bubbles there. Mainly we just enjoyed the chilled out afternoon, ate ice cream and walked along the promenade. We did not spot any celebrities during our visit. On our journey back we got into a traffic jam, so we need to take note, that driving during rush hour isn’t probably the best idea.

Dish of the day: grilled sea bass, spring onions and potatoes with parsley butter

Aurinkoa vihdoin / Finally the sun!

Aamulla aurinko pilkisti pilviseltä taivaalta ja lämpötilakin oli ihan mukava. Puuhasimme aamupalaa  keittiössä, kun vanhempi poikani kysyi, että ”oletko sinä äiti hyvällä tuulella”. Mieheni ehti heti tähän todeta, että ”äiti on aina iloinen kun aurinko paistaa” ja niin se taitaa vähän ollakin. Katoimme pienen puutarhamajan edessä olevalle pikkupöydälle aamupalan. Aurinko paistaa sinne parhaiten aamusta ja lehtiköynnöksien täytttämä katos antaa sopivasti varjoa. 

Aurinko alkoi porottaa voimakkaammin ja päädyimme makoilemaan altaalle päiväksi. Tämä on kunnon elämää kuten esikoisellani on tapan sanoa silloin, kun asiat ovat todella hyvin. Altaan vesi oli yhä aika viileää, joten se oli kyllä pienoinen pettymys lapsille. Onneksi aurinko lämmittää veden nopeasti ja pikkuhiljaa pojatkin tottuivat lämpötilaan.

Täytyy kyllä sanoa, että talo ei pelkästään ulkoa ole näyttävä vaan myös sisältä upea. Keittiö on viihtyisä ja täysin provencelaiseen maalaistyyliin sopiva - silti erinomaisesti varusteltu. Olohuone on sisustettu kauniisti yksityiskohdilla; samoin kaikki makuuhuoneet ovat erilaisia väritykseltään mutta silti kokonaisuus on harmooninen ja tunnelmallinen. Huonekalut ovat rustiikkisia; on arkkuja, erilaisia lamppuja, tauluja sekä paljon pienempiä koristeite-esineitä. Puu ja kivi hallitsevat materiaalivalinnoissa. Huomaa, että tämä on jonkun oma villa - tuskin tehty pelkästään vuokrakäyttöön - sillä yksityiskohtiin on todella panostettu. Blogiakin saa kirjoitella yläkerran sinisessä makuuhuoneessamme puupöydällä, jonka pinta on sini-valkoista mosaiikkia. Vieressä komeilee sulkakynä mustepulloineen. Tosin niillä blogin kirjoitus ei varmaan onnistuisi.

Tästä päivästä ei varmaan sen kummempia kannata kirjotella vaan antaa kuvien puhua puolestaan. Ja jos jotain jää kiinnostamaan, niin talo on löytynyt ihan Airbnb:n kautta.

Päivän ateria: grillatut tiikeriravut ja tunapihvit chilimajoneesilla, artisokat sekä retiisi-vihersalaatti

The morning started with the sun peeking out through the clouds and the temperature was quite nice. We were preparing breakfast in the kitchen, when my older son asked me ”are you Mom in a good mood?” My husband replied immediately that ”Mom is always happy when the sun is shining” and I guess he’s right. This time we had breakfast at the little table in front of the garden house. The sun shines there the best in the mornings and the grapevine covered roof offers some shadow.

The sun started to shine even more and this turned out to be a relaxing day at the pool. This is real life as my older son uses to say, when things are good. The water in the pool was still chilly, so this was a bit disappointing to the children. Luckily, the the sun warms up quickly the water and the boys got used to the temperature.

I have to admit, that the house is not only on the outside impressive but also fantastic on the inside. The kitchen is cozy and fits perfectly into the Provençal rural style - yet it is excellently equipped. The living room is beautifully decorated with details. All the bedrooms are colored differently but still the overall impression is harmonious and ambient. The furniture is rustic - there are chests, various lamps, paintings and a lot of small decorative artifacts. The preferred materials are tree and stone. From the number of details it seems evident that this is somebody’s own villa - it’s hard to imagine that so much trouble would have been made just for purely renting the house. My blog posts are mostly written upstairs in our blue bedroom on a wooden table, which top is a blue and white mosaic. Besides me I have a quill and ink bottle. I guess writing the blog with those would not succeed.

No further comments on the day, let the pictures speak for themselves. And in case somebody was left to wonder, we have found the house on Airbnb.

Dish of the day: grilled prawns and tuna steaks with chili mayonnaise, artichokes and green salad with radish

Ikävä villasukkia & pikavisiittinä Vence / Complaints about the weather & quick visit to Vence

Toinen päivä alkoi pilvisissä mutta ihan lämpimissä merkeissä, joten pienen arpomisen jälkeen päädyimme syömään aamupalan terassilla. Kyllähän siinä on loman tuntua, kun saa kahvin vaahdotetulla maidolla käteensä. Vaikka eväät olivat muuten kohtalaisen köykäiset, aamupala tuntui aika mahtavalta. Naapurin kukkokin kiekui kuopuksen (suuren kukkofanin) riemuksi.

Talon eri puolilta löytyy monenlaisia terasseja pöytineen, joten mahdollisia paikkoja syödä ulkona on tilanteeseen kuin tilanteeseen. Piha on aivan ihana ja täynnä erilaisia hedelmäpuita, kukkia sekä köynnöksiä. Iso oliivipuu ja pienet sitruunapuut ovat varmaan suosikkejani. Kauniita yksityiskohtia löytyy niin paljon, että pelkästään tässä omassa pihapiirissäkin riittää kahdeksi viikoksi katseltavaa ja ihmeteltävää. Uima-altaan lisäksi (lasten viihdyttäjä numero yksi) isolla nurmialueella on tilaa temmeltää ja leikkiä. Ranskalaisittain talolla on tietysti oma petanque-kenttänsä, joten joku päivä täytynee pistää pystyyn turnaus.

Vastoin ennakko-odotuksia paikallinen ruokakauppa, leipomo ja jopa kalakauppakin (kaikki kilometrin päässä) olivat auki sunnuntaina aamupäivän, joten suuntasimme suurostoksille sinne. Kateus kyllä herää, kun pääsee ihmettelemään paikallisen pienen ruokakauppan erinomaista raaka-aineiden valikoimaa sekä ennen kaikkea kasvisten ja hedelmien tuoreutta. Kyllä sitä taas pohtii, miksi ihmeessä asuu Pohjoismaissa kun täällä saa lähikaupasta muhkeita tomaatteja ja kauniita artisokkia. Lihatiskikin oli erinomainen ja sieltä tarttui entrecôtet mukaan. Täällä on kyllä valinnan vaikeus, kun tekisi mieli ostaa hyllyt tyhjiksi. Myös paikallisia viinejä täynnä olevat hyllyt piti tietenkin koluta läpi - rosee on täällä Provencessa muuten se juttu. Lopuksi vielä leipomosta tuoreet, lämpimät croissantit ja patongit mukaan. Ranskalaiset kyllä osaavat tehdä rapeakuorista leipää (sorry vaan, mutta ruotsalaiset knäckebrödin rouskuttajat ei kyllä ole mitään leipäkansaa).

Kun kurvasimme ahtaalta parkkipaikalta pieniä ja kiemuraisia vuoristoteitä pitkin takisin talolle, muistin, kuinka huonosti iso perheauto sopii tämmöisiin paikkoihin. Tiet ovat paikoittain huonokuntoisia, mutkaisia ja paikalliset kaahaavat tuhatta ja sataa. Auton saa juuri ja juuri käännettyä sisään pihaamme pienestä portista, jota reunustavat kivimuurit. Mieskin totesi että toisen kuskin lisääminen vuokra-autoon oli kyllä tässä tilanteessa täysin ylimitoitettu toimenpide ”vai aiotko muka ajaa täällä?” En, en tosiaan. Samaan hengenvetoon hän totesi myös, että omavastuun ottaminen nollaan pienestä lisämaksusta taas taisi olla ihan hyvä veto.

Iltapäivällä sitten puhkesikin kunnon sade ja kylmyys palasi. Kyllä harmitti, etten pakannut villasukkia mukaan (aina pitäisi ostata varautua kaikkeen). Lapsillakaan ei ollut edes tossuja ja lattiat olivat jäätävät. Mies sitten keksi, että otetaan käyttöön sandaalit semmoisina saksalaistyyppisinä Hausschuhe-sisäkenkinä. Hätä keinot keksii. Ne, jotka tuntevat minut hyvin, tietävät, että olen yleensä aika postiivinen ihminen ja kestän helposti pientä epämukavuutta. Mutta huono sää lomalla kuuluu niihin harvoihin asioihin, jotka todella ärsyttävät ja paljon. Enkä kyllä ole kovin hyvä sietämään kylmyyttäkään. En viitsi blogissa enää asiasta enempää valittaa, mutta selvää lienee, etten todellakaan ollut iloinen.

Koska kylmässä talossa hengailu energisten pikkupoikien kanssa ei vaikuttanut hyvältä suunnitelmalta, suuntasimme läheiseen Vencen kaupunkiin, joka on tätä omaa kylää selkeästi isompi paikka. Parkkihallin sisäänajo oli niin minimaalinen, että hämmästelen yhä, että automme edes mahtui sisään ja ettei siihen tullut naarmun naarmua (hatunnosto miehelle tästä). Vanha kaupunki (Vieux Vence) oli kyllä oikein viihtyisä: kauniita vanhoja rakennuksia, kapeita kujia ja erityisesti ravintolat vaikuttivat tunnelmallisilta. Näköala ympäröiville vuorille oli komea. Isompi poika innostui heittelemään kolikoita suihkulähteisiin, joten matkasta saattaa tulla vielä kallis. Paremmassa säässä tänne pitää tehdä uusi retki ja mahdollisesti voisi tulla joku ilta ravintolaankin syömään.

Vence on muuten keskiaikainen kaupunki 1100-luvulta ja, kuten Provencen alue ylipäänsä, se on ollut taiteiljoiden suosima. Kaupungin tärkein nähtävyys on Chapelle du Rosaire - Henri Matissen suunnittelema kappeli, jota hän itse piti mestariteoksenaan. Ajoimme kyllä kappelin ohi, mutta näin sateessa ja kiukkuiset lapset autossa ei tuntunut hyvältä idealta lähteä tutkimaan sitä lähemmin - varsinkaan kun tielle päin näytti, että koko paikka on kiinni. Joku toinen päivä siis uusi yritys.

Illalla syötiin sisällä - mies oli raahannut kaikki sähköpatterit paikalle tuomaan lämpöä. Murisin vielä nukkumaankin mennessä, että ikinä ei sitten enää matkusteta milloinkaan muulloin kuin heinäkuussa…

Päivän ateria: alkupalalautanen oliiveista, salamista, juustosta, aurinkokuivatutista tomaateista ja patongista sekä entrecôtet ja munakoisoa & kesäkurpitsaa grillissä

The first morning was cloudy but warm, so after short consideration we decided to have breakfast on the terrace. It certainly feels like vacation when you get a cup of coffee with steaming hot milk into your hands. Although there was not that much to eat, it felt pretty great. Even the neighbor’s rooster crowed to the joy of my younger son (he loves roosters).

The house comprises several terraces with tables, so there are plenty of possible locations to eat outside. The garden is just lovely with its variety of fruit trees, flowers and grapevines. The large olive tree and the small lemon trees are probably my favorites. There are so many beautiful details that the garden itself offers more than enough to see and adore for the next two weeks. Besides the swimming pool (entertainment number one for the children) there is a large lawn with lots of space to play. In a very French manner the house has of course its own petanque field, so we will definitely need to organize a tournament some day.

Against all odds the local food store, bakery and even the fishmonger were open on Sunday until noon (and they were all located within a kilometer distance), so we headed there to do some heavy shopping. One gets very envious when seeing the local food stores excellent selection of raw materials and especially the freshness of the fruits and vegetables. This makes me again wonder, why we live in Scandinavia, when you get this kind of juicy tomatoes and beautiful artichokes from the local food store here. Even the meat selection was excellent and we grabbed some entrecôtes with us. It is certainly difficult to choose what to pick, when you preferably would want to by the whole store empty. Also the shelves filled with local wines had to be examined carefully - rosé is the thing here in Provence. Finally some fresh croissants and baguettes from the bakery to take with us. The French really know how to make crunchy bread (sorry, but the Swedish don’t specialize in good bread, just the knäckebröd). 

When we backed out of the tiny parking lot and drove up the curvy, small mountain roads, I remembered how poorly a big family car fits in an environment like this. The roads are not in a very good shape, very serpentine and the locals drive really fast. There’s not much space left, when the car is bended through our little house gate surrounded by stone walls into the yard. My husband pointed out that adding a second driver to the rental car was by far an overscaled measure ”or are you going to drive here?” No, definitely not. At the same time he noted that having own risk zero was a probably a good idea.

In the afternoon it started raining heavily and the temperature sank. I was really annoyed that I hadn’t packed my warm woolen socks with me (you should always be prepared for everything). The kids didn’t have either warmer socks and the floors were freezing cold. So my husband came up with the idea to use sandals inside like German style Hausschuhe, which helped a lot. For those who know me well, it is known that I’m normally a very positive person and can cope with inconvenience to some extent. But bad weather on vacation really gets on my nerves. I cannot stand freezing either. I will not complain about this anymore on the blog, but you get the point, I was not pleased.

Since hanging out in the cold house with two energetic little guys did not seem like good plan, we headed to the nearby town of Vence, which was clearly a bigger place than our village. The driveway to the parking garage was so minimal that I’m still surprised that our car even fitted in and that it remained unscratched (recognition to my husband for this). The old town (Vieux Vence) was cosy: beautiful old buildings, narrow streets and especially the restaurants seemed ambient. The view to the mountains surrounding the village was spectacular. Our older son was fascinated in throwing coins into fountains, so this might turn out to be a expensive trip. This town is definitely worth another visit in better weather and maybe we could come to eat out here some evening.

Vence is, by the way, a medieval town from the 12th century and, like Provence entirely, it was favorited by artists. The most important sight is the Chapelle du Rosaire - Henri Matisse’s masterpiece. We drove past the chapel but in the rain and with angry children in the car it did not feel like going to examine the chapel closer - especially as it seemed that the place was closed. We’ll give it a shot another day.

In the evening we ate inside the house - my husband had dragged all possible heating equipment there to bring some warmth. I was still grumbling when going to bed that we will never ever again travel at any other time the July…

Dish of the day: entrée plate with olives, salami, cheese, sundried tomatoes and bread as well as entrecôte, eggplant & zucchini grilled