TO 19.7. Cinque Terre

Viimeinen kohde matkallamme on upea Cinque Terre. Kyseessä on viiden kalastajakylän (Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso) ja niiden välisen upean rantareitin muodostama kokonaisuus. Tämän Unescon maailmanperintökohteen pienet kylät sijaitsevat 12 km etäisyydellä toisistaan. Kyliä yhdistävä junarata tuli 1800-luvulla, mutta sähköt Cinque Terreen saatiin vasta 1990.

Jo lähestyessämme kohdetta La Speziasta maisemat ovat mahtavat. Nousemme jälleen ylös ja ihailemme merta. Ajamme alas ensimmäiseen kylään, Riomaggioreen, mutta kohde osoittautuukin kovin suosituksi ja pysäköintipaikkaa saa jonottaa. Olisi varmaan kannattanut tulla tänne junalla La Speziasta. Kävelemme tunnelmallisen Riomaggioren läpi; mäki on jyrkkä, talot pieniä ja värikkäitä. Saavumme kävelyreitille Via dell’Amorelle. Kuljemme polkua, joka johtaa korkealla meren yllä ja ihailemme maisemia. Aurinko porottaa, joten lämpöä riittää. Onneksi polku on sen verran leveä ja laatoitettu, joten rattaiden kanssa liikkuminen ei tuota vaikeuksia. Rakkauden polulle on kiinnitetty paljon lukkoja. Vilkaisemme alas, ja siellä kallioilla on ihmisiä uimassa. Olisi ihana pulahtaa tuonne siniseen ja kirkkaaseen veteen, mutta kallioreitille ei voi uskalla kiipeilemään pikkumiehen kanssa.

Saavumme Manarolan kylään ja istahdamme maisemapaikkaan syömään Cinque Terren kuuluisia merenantimia. Ruoat ovat erinomaiset, tosin koko paikka kuhisee kovaäänisiä turisteja, mikä hiukan häiritsee tunnelmaa. Kylläisinä jatkamme ylös kylän läpi kirkolle. Uskomatonta, että tänne ylös saapuessa, turistit katoavat ja tuttuun tapaan (kuten meidän Protan kylässäkin) vanhukset hengaavat kirkon edessä. Näky alas kylään on ehdottomasti ylös kiipeämisen arvoinen. Koko Cinque Terre on niin kaunis ja päätämme tulla tänne miehen kanssa kahdestaan joku kerta uudestaan vaeltamaan.

Palaamme takaisin samaa reittiä - matkaseuramme käy vielä uittamassa jalkojaan, mutta valitettavasti uimiseen ei jää aikaa. Käymme matkalla Aullassa ostoksilla ja nautimme illalla grillailusta, viinistä ja myöhään venyvistä mielenkiintoisista keskusteluista koskien globalisaatioita, kielten asemaa ja lokaaleita kulttuureita.

PE 20.7. Auringonottoa lähtötunnelmissa

Perjantaina otetaan iisisti. Tosin aamu alkaa vuoristolenkillä paahteisessa auringossa. Aamupalan jälkeen aamupäivä meneekin auringonotossa altaalla ja iltapäivästä pakkaamme kaiken seuraavaa aamua varten valmiiksi. 

Syömme aikaisen päivällisen oman kylän ravintolassa. Joka viimeksi osoittautui erinomaiseksi ruokapaikaksi. Emme pety tälläkään kertaa ja pikkumieskin antaa armoa nukkumalla melkein koko aterian, joten syömme kunnon italialaisen aterian kaikkine ruokineen. Jälkiruoat (semifreddo mansikoilla ja tiramisu) ovat herkullisia! Ja lasku ei tosiaan ole kummoinen – suomalaiseen tapaan jäämme ihmettelemään unohtuikohan siitä jotain mutta tyydymme jättämään reilun tipin. Ravintoloitsija ihmettelee, miten olemme Suomesta asti eksyneet pieneen Protan kylään.

LA 21.7. Kotimatka

Aamulla startataan ajoissa liikenteeseen, sillä pikkumiehen ja italialaisen liikenteen yhdistelmällä ei voi olla varma, kuinka pitkään ajomatkaan Roomaan menee. Onneksi on lauantai emmekä joudu italialaiseen sumaan. Pikkumies pysyy tyytyväisenä ja pysähdymme vain kerran syömään.

Olemme ajoissa Fiumicinon kohdilla, joten kurvaamme ohi ja viemme matkaseurueemme Itä-Roomaan metroasemalle, sillä he jatkavat lomaa vielä yhden päivän lisää ja pääsevät nauttimaan vielä lopuksi kauniista Roomasta. Kaikki sujuu hyvin, paitsi pikkumies suuttuu heti, kun takapenkkiläiset lähtevät. Onneksi kentälle ei ole pitkä matka ja auton palautus sujuu ongelmitta.

Check-in ei ole auki, sillä olemme hienosti sujuneen automatkan ansiosta viisi tuntia etuajassa kentällä. Tapamme aikaa, käymme kaupoissa ja syömme. Pikkumies jaksaa kiitettävän hyvin, vaikka emme löydä leikkipaikkaa ja hänen on oltava lähes koko odotus rattaissa. Tosin tämä sitten kostautuukin, sillä paluulento on meidän osalta aikamoinen fiasko. Herra pistää kunnolla ranttaliksi, riehuu, huutaa, huitoo, tuhoaa Finnairin kaikki esitteet. Minuutit kuluvat hitaasti. Onneksi ympärillä istuu paljon muitakin lapsiperheitä ja omat hermot pysyvät kurissa. Olemme onnellisia kun pääsemme vihdoin puolen yön maissa Suomeen.

Matkasta jää kiva fiilis, tosin Suomen kylmyydessä tulee nopeasti ikävä Toscanan aurinkoa!