PE 13.7. Ihana Firenze ja reissuporukka kasvaa
Aamulla touhuamme talolla, siivoilemme ja pesemme pyykkiä.
Pääasiassa pyyhkeitä, sillä reissuporukka kasvaa tänään, kun veljeni ja hänen
tyttöystävänsä liittyvät seurueeseen iltapäivällä Firenzessä. Syömme nopean
lounaan talolla ja suuntaamme kohti Firenzeä. Ensimmäistä kertaa ilma on
pilvinen, mikä on mukavaa, sillä Firenzeen on luvattu vain 30 astetta. Matka
sujuu rattoisasti ja löydämme juna-aseman parkin.
Käymme katsomassa Santa Maria Novellan kirkkoa ja aukiota;
istahdamme hetkeksi kahville odottamaan reissuporukkamme saapumista. Sää on helteinen
muttei liian kuuma - ilma liikkuu. Palaamme asemalle odottamaan ja pienen
säädön jälkeen löydämme toisemme. Palaamme takaisin Santa Maria Novellaan ja
jatkamme matkaa Duomolle. Sen valtava kupoli toimii hyvänä maamerkkinä, sillä
se näkyy jo kauas. Oktagonaalinen kastekirkko sijaitsee Duomon
edessä, samoin valtava kellotorni. Kirkon rakennustyöt aloitettiin 1296 ja ne
kestivät 150 vuotta. Kerrassaan vaikuttava näky niin ulkoa kuin sisältäkin.
Kirkko on sisältä korkea, mutta yllättävän simppeli koristeluiltaa. Täysin
erilaista kuin Rooman mahtipontiset koristelut. Poika osoittelee korkeaa kattoa
ja sytytämme kynttilän.
Matka jatkuu kohti Cappelle Mediceeta, joka on Medicin suvun
mausoleumi. Valitettavasti se on ehtinyt mennä kiinni, joten tyydymme
kiertämään paikan ulkoa. Syömme jälleen herkullista jäätelöä, joka muuten on
alun perin keksitty Firenzessä. Piazza della Repubbliccalla on karuselli ja
poika pääsee tädin kanssa hevosen selkään. Ihastelemme patsaita Uffizin
gallerian edessä, mutta valitettavasti ei ole aikaa mennä tutustumaan gallerian
kuuluisiin taidekokoelmiin. Toisaalta tämä antaa loistavan syyn palata joskus
ihastuttavaan Firenzeen. Tämä kaupunki vie sydämen. Kävelemme Arnon rantaa
pitkin kuuluisalle Ponte Vecchion sillalle. Näkymät ovat upeat, siltaa
reunustavat pienet värikkäät ikkunaluukut ja itse silta on täynnä
kultaliikkeitä, kuten on ollut iänaikainen perinne. Tosin hinnat ovat sen
verran hirvittäviä, että käymme vain näyteikkunaostoksilla.
Palaamme romanttisia kujia pitkin kaupungin pohjoispuolta
kohti ja pysähdymme matkalla lasilliselle kuohuvaa ja oluita lämpimässä
illassa. Syömme herkullisen suositussa ja täydessä ravintola ZáZássa.
Suuntaamme pimeässä matkamme takaisin talolle – ja esittelemme sen
reissuseurueellemme. Pian asetumme nukkumaan jokainen omaan myyränkoloonsa.
LA 14.7. Aullan markkinat
Aamu venähtää pitkäksi, mutta olemme hyvin levänneitä kun
starttaamme Aullaan markkinoille. Sää on pilvinen ja saammekin ensimmäistä
kertaa pienen sateen. Kiertelemme kojuja, käymme tutussa nettikahvilassa ja
suuntaamme ruokakauppaan ostoksille. Palaamme talolle. Tarkoitus oli lähteä
vielä iltapäivästä liikkeelle, mutta aurinko alkaa paistaa mukavasti ja
päädymmekin vain oleskelemaan altaalla.
Illalla grillaillaan ja istutaan pitkään terassilla
juttelemassa viinin ääressä. Mikäs siinä näin mukavassa porukassa. Suuntaamme
myöhään nukkumaan pikkumiehen viereen, kun nuoripari jää vielä ihailemaan
tähtitaivasta pimeässä yössä.
SU 15.7. Luonnonpuiston etsintä, Fivizziano ja autoseikkailua
Sunnuntaina Italiassa kaikki on kiinni, joten päätämme
lähteä vaeltamaan luonnonpuistoon. Talomme sijaitsee lähellä Parco Nazionale dell’Appennino
Tosco-Emilianoa. ja löydämme kartastamme merkinnän headquarters. Suuntaamme sinne
jälleen vuoristoreittejä. Matkalla poikkeamme Comanossa kahvilla ja pienessä
kaupassa. Uskomatonta, miten tämmöisen kylän pieni kauppa on varusteltu upealla
juusto- ja lihatiskillä. Kaupan pitäjä on vanha mies valkoisessa takissa. Ihme
kyllä, kauppa on myös sunnuntaina aamupäivästä auki.
Jatkamme matkaa tuttua mutkittelevaa, mutta maisemallisesti
komeata reittiä kohti Fivizzanoa ja käännymme pikkutielle kohti Sasselbon
kylää. Hurjien mutkien jälkeen pikkutiemme päättyy tien päällystyksen
yhtäkkiseen loppumiseen ja kelirikkoon. Tähän ei Scenic kykene. Mies peruuttaa
mutkittelevaa tietä, mutta onneksi saamme auton pian käännettyä. Katsomme
vaihtoehtoisen reitin, joka johtaa isompaa tietä Fivizzanon kautta.
Takapenkki, joka ei ole vielä tottunut mutkittelureitteihin, alkaa voida pahoin
mukavasti torkkuvaa pikkumiestä lukuun ottamatta.
Fivizzanossa pysähdymme ja päätämme etsiä lounaspaikan.
Kylä on todella kaunis ja päädymme keskusaukiolle Piazza Medicealle, jota
reunustaa kylän kirkko. Ulkoa kivikirkko on vanhahtava ja simppeli, mielestäni
todella kaunis. Ovi on auki, joten astumme sisään. Ulkomuoto yllättää, sillä
sisältä kirkko onkin erittäin koristeellinen ja täynnä vanhoja aarteita sekä
kuuluisan firenzeläisen taiteilijan maalauksia. Tämän kaiken kuulemme papilta,
joka innokkaasti esittelee kirkkoa italiantaitoiselle veljelleni. Lopuksi
saamme pyhimyskortit ja pojalle karkkia.
Veljeni kysyy eräältä paikalliselta hyvää ja edullista
ravintolaa, ja hän neuvoo läheiseen paikkaan. Se vaikuttaa tosin meille liian
fiiniltä. Paikalla on usealta vuodelta Michelin guiden maininta, eikä hintataso
vaikuta pahalta. Ihmiset istuvat sunnuntailounaalla ykköset yllä, joten
suuntamme lenkkareissa ja shortseissa mieluummin muualle. Löydämme B&B
paikan, jossa saa lounasta, ja se vaikuttaa juuri sopivalta. Tunnelma on kuin
istuisi jonkun olohuoneessa. Pääsemme käsiksi aitoon italialaiseen
kiireettömyyteen, sillä hitaammin eivät annokset juurikaan voisi tulla.
Joudumme tekemään ruokaa odottaessa useita kunniakierroksia pihassa, ennen kuin
pääsemme syömään.
Jatkamme matkaa tällä kertaa eri suunnasta kohti Sisselbota.
Matkalla näemme hienon luostarin, jonka jälkeen lähdemme nousemaan yhä ylemmäs,
yli 1000 m korkeuteen. Vuoristoilma on raikas ja ajelemme huimissa
vuoristomaisemissa. Minua jo alkaa hirvittää, etenkin kun ylitämme siltoja.
Saavumme merkitylle kohdalle, josta pitäisi lähteä kasvitieteellinen reitti,
mutta paikka vaikuttaa melko autiolta ja hylätyltä. Ruoho on kasvanut niin
korkeaksi, ettei vaunuilla pääse liikkumaan. Pian paikalle saapuukin kaksi
naista, jotka kertovat, että reitti on suljettu.
Jatkamme matkaamme kohti Sasselbota ja tälä kertaa pääsemme
sinne asti. Seuraamme P-kylttiä, mutta onnistumme kääntymään jostain kohti
väärin, sillä joudumme kylän keskustaan jyrkkää alamäkeä ja lopulta tie talojen
välissä muuttuu niin kapeaksi, ettei sitä pysty ajamaan. Ainoa vaihtoehto on
pakittaa jyrkkään ylämäkeen. Renkaat sauhuavat ja lopulta niistä alkaa tulla
sen verran paljon savua, että nousemme autosta. Kuski pakittaa loppuun kaameassa
löyhkässä ja jätämme auton tien poskeen. Paikalliset ovat ilmeisesti tottuneet
tähän, sillä useampi henkilö tulee neuvomaan, että antakaa renkaiden jäähtyä 10
minuuttia, niin kyllä se siitä. Itseltäni alkavat vitsit olla vähissä, sillä ei
olisi todellakaan kivaa jäädä pienen lapsen kanssa jumiin jonnekin pieneen
vuoristokylään sunnuntaina. Löydämme
luonnonpuiston päämajan mutta se on tietysti suljettu. Nähtävästi
Italiassa luontokin on sunnuntaisin kiinni. Minkäänlaisia reittejäkään ei näytä
tästä lähtevän, mutta onneksi olemme sentään saaneet ihailla Apeniinien
huikeita maisemia autosta käsin. Autokin starttaa, tosin haju on karmiva.
Seikkailujen päätteeksi illastamme kylämme ainoassa
ravintolassa. Paikassa ei ole listaa, mikä jo itsessään on hyvä merkki. Ruoka
on erinomaista, tosin italialaiseen tapaan antipastot ja primot ovat
parhaimmistoa. Pojat tilaavat vielä secondot. Erittäin yllättävää myös on että
Italiassa tunnetaan käsite senza glutine niin hyvin. Tosin aina ei ole niin
paljon vaihtoehtoja, mutta tässä pienessä ravintola Federicissä pääsen
maistelemaan myös italialaista herkullista pastaa. Dolci jää väliin, kun
pikkumies väsyy päivän menoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti