Parma ja vuoristo

KE 11.7. Passo del Lagastrello, taas vuoristoa ja Parma

Aamupäivän vietämme talolla, syömme aikaisen lounaan ja suuntaamme auton kohti Parmaa. Koska talomme sijaitsee Parman suuntaan Aullasta, emme viitsi ajaa Aullan kautta päästäksemme moottoritielle vaan uhmaamme eilistä päätöstämme ja valitsemme vuoristoreitin.

Matka sujuu muuten hyvin, mutta Passo del Lagastrellon ja hienon järvimaiseman jälkeen Parman opastus katoaa. Karttamme ei oikein riitä sinne asti ja kännykän navi on siitä huono, että se haluaa ohjata ainoastaan moottoritielle. Yritämme paikantaa suuntaa ja päädymme noudattamaan hyväksi havaittua logiikkaa jatkaa mahdollisimman suoraan. Ja taas se toimii: muutaman käännöksen ja kylän jälkeen Parman kyltit jatkuvat taas. Tiekin on parempi kuin edellisenä päivänä, matka Parmaan kestää yhteensä kaksi tuntia.

Kun saavumme Parmaan, on pakko ottaa navi taas käyttöön, sillä se on sen verran suuri kaupunki, että keskustaa ei niin helposti löydy. Huristelemme kehätietä Parman ympäri ja löydämme onneksi navin avulla fiksun ulostulon ja seuraamme sen jälkeen pysäköintiopastuksia. Jätämme auton ison tien varteen puiston reunaan. Lähdemme epämääräisiä reittejä seuraamaan centro kylttejä mutta tuntuu, ettemme ole lähelläkään keskustaa. Päädymme juna-asemalle läkähdyttävässä 34 asteen helteessä ja jälleen on pakko ottaa navi käyttöön. Olemmekin päätyneet jollekin Parman keskustaa ympäröivälle kehää kulkevalle tielle ja historiallinen keskusta olisi ollut melko lähellä auton pysäköintipaikkaa, huoh! Parma on ympäröivineen kehäteineen kuin sipuli. Suuntaamme nyt oikeaan suuntaan ja löytyyhän se keskusta vihdoin. Oletamme että joen rannassa on jotain paikkoja, mutta siellä ei ole mitään. Päädymme vihdoin viihtyisään gelateriaan keskustan reunamille. Hinta on kohtuullinen ja tarjoilija viihdyttää poikaa. Virkistys tekee hyvää – Parmassa on järkyttävän kuuma.

Täytyy sanoa, että tämäntyyppinen ennalta suunnittelematon meno ei ole meille todellakaan tyypillistä matkoilla. Yleensä kaikki paikat on tarkkaan etukäteen mietitty, kartta on tiedossa ja nähtävyydet valmiiksi valittuina. Nähtävästi se on myös järkevämpi tapa toimia kuin tämmöinen palloilu, varsinkin kun on pikkuinen matkassa.

Parma on rikas kaupunki ja sen myös näkee. Ihmiset pukeutuvat hyvin (myös helteessä), korkeita korkoja näkee joka paikassa, liikkeet pursuavat catwalk-kamaa. Parman kinkku ja parmesan-juusto tulevat Parmasta, joten hyvä ruoka on  täällä arvossaan. Olo paranee jäätelöiden, virvokkeiden ja kahvien jälkeen, joten päätämme jäädä illaksi kaupunkiin. Kiertelemme kaupunkia (duomo ja hienoja aukioita, mm. Piazza Garibaldi), käymme ilmastoiduissa kaupoissa ja tuleehan sitä vähän shoppailtua – tällä kertaa tosin miesväelle. Viihtyisä kaupunki. Syömme illalla hyvin; tietysti prosciutto e melone ja parmesaanirisottoa sekä mascarponea ja tiramisua. Kylläisinä suuntaamme moottoritietä talolle. Matka ei tällä kertaa sujukaan kuten toivottu, vaan pikkumies kiukuttelee, moottoritie on täynnä hidastavia kurveja ja tietöitä ja kestää kauan löytää avoin bensa-asema, josta saamme vettä. Parman helteen jälkeen vuoristossa on mukavan viileä.

TO 12.7. Pikkumiehen tapaturma

Torstai on tarkoitus viettää lähialueilla eilisen pitkän ajomatkan ja illan Parmassa jälkeen. Suunnitelmissa on käydä Aullassa ruokakaupassa ja nettikahvilassa sekä mahdollisesti Comanossa leikkipaikalla. Päivä saa kuitenkin odottamattoman käänteen kun pikkumies putoaa auton luona kaiteen välistä alemmalle tasolle. Onni onnettomuudessa, sillä maa on pehmeä ja korkeasta pudotuksesta näytetään selvinneen pelkin ruhjein, kovan huudon sekä erittäin suuren säikähdyksen kera. Palaamme talolle, puhdistamme haavat ja pikkumies rauhoittuu syliin ja nukahtaa. Herättyään hän on oma iloinen itsensä, leikkii, syö, juo. Soitamme tutulle lääkärille Suomeen. Koska haavat eivät vaadi hoitoa, päätämme, ettemme lähde sairaalaan tai lääkäriin vaan tarkkailemme poikaa. Onneksi pienet ovat joustavia ja pojalla on suojeslusenkeli matkassa.

Iltapäivällä vointi jatkuu hyvänä, joten käymme Aullassa ostoksilla ja nettikahvilassa. Menen pojan kanssa apteekkiin. Siellä ei puhuta sanaakaan englantia. Yritän selittää että haluan ”antiseptics” ja osoittelen pojan haavoja. Lopulta saan jonkin sprayn ja poika saa kaupan päälle kylpyleluja. Palaamme talolle. Yöllä tämä äiti nukkuu koiran unta ja kuulostelee pienen hengitystä. Pikkumies nukkuu tyytyväisenä ja hyvin koko yön ja on aamulla jälleen pirteä.