Villa Borghese ja Pietarinkirkko

Torstaina lähdimme liikenteeseen Villa Borghesen puiston suuntaan. Sää vaikutti matkalla hiukan epävarmalta, joten päätimme matkalla poiketa bongaamaamme pieneen Leonardo da Vinci -museoon. Näyttely koostui pääosin Leonardon erilaisita kojeista ja keksinnöistä. Hämmästyttäviä, moninaisia ideoita - mies on tosiaan ollut monitaituri. Astuimme ulos näyttelystä auringonpaisteeseen ja nousimme portaat ylös puistoon.

Näköalapaikalta näkymä Rooman yli oli myös päiväsaikaan komea. Kävelimme ympäri puistoa, sen erilaisia puita ja istutuksia, kreikkalaistyyppisiä pylväitä ja temppeleitä, kuuluisuuksien rintakuvia, ja olipahan siellä pieni lampikin. Rakennukset, jotka olivat pääosin museoita, olivat kauniita villa-henkisiä taloja. Valitettavasti Villa Borghesen taidemuseoon olisi pitänyt varata paikka etukäteen ja muutenkin sisään pääsi vain tiettyinä kellonaikoina. Mukavaa kuitenkin löytää puistoa Roomasta, joka muuten tuntuu niin tiiviisti rakennetulta kaupungilta.

Pizzalounaan jälkeen jatkoimme iltapäivästä Pietarinkirkkoon sisälle - ja toden totta ajoitus oli täydellinen: neljän jälkeen ei ollut jonoa sisään. Pietarinkirkko on maailman suurin kirkko ja katolisten keskuudessa myös kuuluisin; se on tosiaan valtava niin ulkoa kuin sisältäkin päin. Uusi Pietarinkirkko on kolmilaivainen ja täynnä koristeluja, alttareita, veistoksia paaveista ja pyhimyksistä. Kuuluisammat nähtävyydet kirkossa lienevät Berninin alttaribaldakini, joka on luotu paavin alttarille Pietarin haudan päälle, sekä Michelangelon Pietà, jossa Maria pitää Jeesuksen elotonta ruumista sylissään. Kirkosta löytyi myös useita kuolleiden paavien balsamoituja ruumiita, ja tämän tajuttuani tuli kyllä aika heikko olo, joten tämä varaoitukseksi muille heikkovatsaisille. Pietarinkirkon valtava keskuskupoli hallitsee Rooman siluettia, ja huomasimme kirkkoon tullessamme, että sinne pääsee ylös ihailemaan näköalaa. Lisäksi myös paavien haudoille olisi päässyt alas kryptaan, mutta kun viiden jälkeen tulimme ulos kirkosta, olivat nämä kaksi kohdetta jo suljettu, joten ne jäivät nyt sitten valitettavasti näkemättä.

Ilta sujui lepäillessä ja hieman italialaisia ilmiöitä pohtiessa. Ensinnä liikenne on todella sekavaa. Jos haluaa tien yli, on pakko vain astua liikenteen keskelle, koska muuten autot eivät pysähdy. Kuitenkin takseja ja vespoja kannattaa varoa, sillä ne eivät yleensä pysähdy, varsinkin vespat yrittävät kierrellä ihmisten ympäri. Pysäköinti on aikamoinen taiteenlaji, ja monilla roomalaisilla onkin pienet autot, jotka voi kätevästi pysäköidä taskuun joko pituus- tai poikittaissuunnassa riippuen tilan koosta. Aukioloajat ovat hämäriä - jotkut paikat pitävät siestaa alkuiltapäivästä, toiset eivät, jokainen oman aikataulunsa mukaan. Eivätkä ovessa lukevat aukioloajat välttämättä pidä paikkansa, vaan ajat ovat joustavia. Ravintoloissa täällä kirjaimellisesti saa mitä tilaa. Jos ruokana on lihaa ja rucolaa, annoksessa on tasan näitä kahta, joten kannattaa lukea lista tarkkaan ja tilata haluamansa lisukkeet erikseen. Tosiaalta tämä on aika selkeä systeemi, eikä ainakaan tule ikäviä yllätyksiä lautaselle.

Päivän kohokohta: Pietarinkirkko mahtavuudessaan

Päivän huomio: tarkista kohteiden aukioloajat etukäteen, vaikka ne välttämättä eivät ole luotettavia

Plussaa: ravintolassa sitä saa mitä tilaa