Kaikki tiet vievät...

Solo-matka veljen luo Roomaan. Tuleva opiskelijamajoitus hiukan hirvittää - eihän sitä enää sellaiseen ole tottunut. Innostuneissa tunnelmissa matkaan.

Italiaa on aikanaan 90-luvun alussa lapsena tullut kierreltyä, mutta Roomassa en ole aiemmin käynytkään. Tiedossa on viikko täynnä nähtävyyksiä, kun kaksi kulttuuri- ja historiafriikkiä kiertää kaupunkia ja sen lähiympäristöä. Eiköhän ne "kivikasat ja temppelit" tule katsastettua, kuten niitä vähemmän asiaan perehtyneet ovat erehtyneet nimittämään. Roomassa molempia riittää ja ongelmaksi muodostuneekin se, ettei millään ehdi nähdä kaikkea. Henkilökohtainen oppaani tosin on tehnyt jo suunnitelmia, joten eiköhän parhaat palat ainakin ehditä nähdä. Entisenä latinan lukijana täytyykin hiukan opiskella matkaitaliaa - paikallisten englannintaidosta kun ei voi olla niin varma.

Aikaisen matkustamisen jälkeen pääsimme puolenpäivän maissa starttaamaan ensimmäisen päivän kierroksen. Tarkoitus oli käydä ihan vaan lähialueella - Vatikaanissa Pietarinaukiolla ja ympärisössä. Kauniissa aurinkoisessa säässä oli mukava kävellä kaupungilla, joten ajauduimme kunnon kävelykierrokselle. Sveitsiläiskaarti värikkäine pussihousuineen näkyi ensimmäisenä Vatikaaniin tullessa, ja itse Pietarinaukiolle päästyä ei voinut muuta kuin ihastella Pietarinkirkkoa ja sen valtavan upeaa kupolia. Ihmisjono sisään oli mieletön. Kävelimme aukiolla ja jatkoimme matkaa kahvilan kautta Castel Sant'Angelon linnoitusta katsomaan.

Kaunis aikoinaan valkoinen marmorilinna oli perustettu Hadrianuksen mausoleumiksi, mutta 500-luvulla se oli muutettu paavia suojelevaksi linnoitukseksi. Myöhemmin linnan ja Vatikaan väliin oli lisätty vielä kuuluisa käytävä paavin turvareitiksi (käytävään ei valitettavasti päässyt). Linnoitus oli freskoineen itsessäänkin hienoa katseltavaa, mutta parasta oli huikea näkymä ylhäältä kattoterassilta. Ylhäältä pystyi ihailemaan Roomaa kaikin puolin. Pietarinkirkko näkyi suuruudessaan; toisella puolella näkyi Pantheon ja jopa pätkä Colosseumia. Alhaalla virtasi Tiber, ja sen yli johtava Ponte Sant'Angelo patsaineen näkyi suoraan alapuolella.

Siirryimme enkelten siltaa pitkin historiallista keskustaa kohti. Kävimme useissa upeissa barokkityylisissä kirkoissa, joissa sai ihastella toineen toistaan hienompia freskoja ja katolisen kirkon prameuksia. Vaikutuksen teki Chiesa di Sant'Agnese in Agone Piazza Navonalla, jonne sattumalta ajauduimme. Itse Piazza Navona oli tunnelmallinen aukio - aikoinaan arena. Kirkkoa vastapäätä ihailimme keskelle aukiota sijoitettua Berninin suihkulähdettä Fontana dei Quattro Fiumi. Rooma on siitä aivan hullu, että täällä on nähtävyyksiä nähtävyyksien perään. Kävellessä ajautuu helposti paikasta toiseen, kun koko ajan on paljon katseltavaa.

Kierros Centro Storicossa jatkui Pantheonille. Tämä yksi kaupungin tunnetiummista kirkoista on todella vaikuttava näky sisältäpäin - tuntuu että se kylpee ylhäältä aukosta tulevassa valossa.  Tämän aikaisemmin monijumalaisuuden temppelin säilyminen on harvinaista, ja se onkin Rooman keisariajan parhaiten säilynyt rakennus. Haimme jätskit mukaan kaupungin parhaasta gelateriasta ja söimme ne parlamentin edessä. Katsastimme Marcus Aureliuksen pylvään ja sieltä suuntasimme vielä Fontana di Trevin kuuluisalle suihkulähteelle. Pitkän kierroksen jälkeen nappasimme metron kämpille ja ilta päättyi herkulliseen ateriaan tunnelmallisessa lähiravintolassa.

Päivän kohokohta: näkymä Castelo Sant'Angelon katolta
Päivän huomio: Roomassa on helppo liikkua kävellen
Plussaa: nähtävyydet eivät lopu kesken