Caldeira Velha – pulahdus trooppiseen vesiputoukseen

Neljäntenä reissupäivänä suuntasimme jälleen itään – tällä kertaa kohteena subtrooppinen metsikkö ja Caldeira Velhan kuuma lähde, jossa on kuuluisa vesiputous.  Perille päästyämme ei pieni ripottelu haitannut, vaan sade vahvisti viidakon tuoksua. Uskomatonta, että saarelta löytyi taas näinkin erilainen paikka. Viidakkoalueen perukoilla  sijaitsi etsimämme vesiputous, josta valui lämmintä vettä pieneen altaaseen. Ei muuta kuin uimaan! Pakko taas todeta,  että luonto on täällä kerrassaan ihmeellinen.

Pulahduksen jälkeen suuntasimme kohti tulijärveä eli Lagoa do Fogoa. Valitettavasti pilvisyys esti näkyvyyden järvelle näköalapaikalta, joka sijaitsi sen verran korkealla vuoristossa pilvien sisällä. Seikkailua saatiin kuitenkin ajelemalla tiukoilla vuoristoteillä pilven sisällä, kun ympärillä ei näkynyt mitään. Jatkoimme siis Vila de Água du Pauhun lounaalle – tällä kertaa oikeaan aikaan – sillä ravintolassa oli mukavasti porukkaa. Água du Paussa kiipesimme ylös kukkulalle, jossa oli söpö, pieni, hiukan ränsistynyt kappeli. Satumainen näky tämä valko-sininen rakennelma. Vihainen vuohi vartioi lähettyvillä ja paikallisia koiriakin päästiin tervehtimään.

Matka jatkui suunnattomasti kierrellen. Yritimme vielä löytää reittiä Lagoa do Fogolle, mutta nähtävästi sinne on mahdotonta päästä autolla. Ajeltuamme erinäisiä epämääräisiä teitä ja riskeeraten vuokra-auton hajoamisen löysimme vihdoin pisteen, josta olisi päässyt vaellusreitille tulijärvelle. Valitettavasti matkaa järvelle oli runsaasti ja kello aika paljon, joten päätimme jättää patikoinnin harkittavaksi muulle päivälle. Saarella on paljon järjestettyjä hyviä vaellusreittejä, mutta harmillisesti autolla saapuvan kannalta ne eivät yleensä ole kierroksia vaan reittejä paikasta toiseen. Näimmepähän kuitenkin taas erilaista hienoa vuoristomaisemaa.

Illalla aktivoiduimme uudestaan ja päätimme lähteä ruokailemaan pääkaupunkiin, joka yllätti hienoilla juhlakoristeluillaan paikallisen alkavan Festos do Divino Espírito Santo -festivaalin ansiosta (pyhän hengen juhla). Olimmekin jo aiemmin ihmetelleet yhtäkkistä suurta ihmismäärää kaupunkien kaduilla, mutta nähtävästi alkava uskonnollinen juhla on suuri tapahtuma paikallisille. Tällä kertaa ravintolan suhteen onnesti toden teolla ja löysimme paikan, josta sai todella hyvää pihviä. Ruoka saarella ylipäänsä painottuu lihaan (paljon karjaa) ja kalaan. Lisäksi ananas on suosittu lisuke, sillä sitä kasvatetaan täällä. Vihanneksia ei käytetä juuri ollenkaan, mutta sen sijaan perunaa – etenekin ranskalaisia – laitetaan lisukkeeksi lähes joka ateriaan (myös munakkaaseen, joka on suosittu lounas).  Alkupalaksi tarjotaan yleensä leipää ja paikallista tuorejuustoa. Azorien viinit ovat kevyitä tuoreviinejä. Erityisen maistuva löytö on kesäisen raikas vinho verde – vihreä viini.

Päivän kohokohta: uinti Caldeira Velha -vesiputouksessa

Päivän huomio: luonto on monipuolisempi kuin uskoisikaan

Plussaa: kunnon pihvi ja tunnelmalliset juhlakoristelut