Matkailua

Kirjoituksia reissuilta

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Sete Cidades ja kraatterijärvet

Sete Citades -kraatteri on yksi São Miguelin must see -kohteista.  Olimme suunnitelleet tätä hyvän sään ohjelmaksi, jotta saisimme nauttia valtavan kraatterin näkymästä ja vaeltaa sen järvien ympärillä. Valitettavasti sää oli jälleen melko pilvinen perjantaina. Päätimme kuitenkin lähteä.

Ajelimme tällä kertaa pohjoisrannikkoa pitkin kohti itää, kunnes olimme taas mutkittelevilla vuoristoteillä. Löysimme vaellusreitin lähtöpaikan Vista do Reihin – eli parhaaseen näköalapaikkaan, mutta pilvisellä huipulla näkymät olivat aika olemattomat. Niinpä ajelimme alas Sete Cidadesin kylän läpi suoraan kauniille kahdelle kraatterijärvelle Lagoa Azulille ja Lagoa Verdelle. Nimensä mukaisesti toinen näistä järvistä on sininen ja toinen vihreä. Uskomatonta, sillä ne yhdistyvät toisiinsa; välissä on vain pieni silta. Silti niiden väriero on selkeä. Pääsimme vihdoin tekemään pienen vaelluksen kävellen kauniin vihreän järven rantaa pitkin.

Jatkoimme matkaa autolla ylös ja onneksi löysimme matkalla loistavan näköalapaikan, josta iso sininen ja pienempi vihreä kraatterijärvi avautuivat alapuolellemme. Tarinan mukaan järvet ovat syntyneet prinsessan ja paimenen epäonneen tuomitun rakkauden kyynelistä. Koska sininen järvi eli prinsessan kyynel on suurempi, on kuulemma selvää, että naiset itkevät enemmän kuin miehet. Korkeammalta, eli Vista do Rein näköalapaikalta, ei tosiaan nähnytkään pilviltä mitään, mutta sen sijaan ylhäältä löytyi kiinnostava rakennus: hylätty hotelli. Olimme vakuuttuneita, että siellä kummittelee…

Ajelimme vaelluspolkua pitkin takaisin pilvien sisällä. Suuntasimme kohti Ferrariaa katsomaan merivesiallasta, jonne virtaa toisesta suunnasta kuumaa vettä lähteestä ja toisesta suunnasta kylmää merivettä. Altaan lämpötila on siten vaihteleva sen eri puolilla. Valitettavasti tämä paikka olisi pitänyt tulla katsomaan aamulla nousuveden aikaan, sillä nyt iltapäivällä laskuveden ansioista allas oli kutistunut ja lämpötilakin muistutti täysin meriveden lämpöä. Paikka oli kuitenkin näkemisen arvoinen kohde: autio ranta, jonne veivät portaat – kaikki mustan kraatterikiven ympäröimää.

Aurinko oli tässä vaiheessa alkanut paistaa ensimmäistä kertaa reissun aikana pohjoispuolella saarta. Ihanaa, vaikkakin on mainittava, että kylmä täällä ei pilvisestä säästä huolimatta ole ollut missään vaiheessa (ei edes yöllä). Söimme matkalla hotellille lounaan pienessä kylässä paikallisessa pienessä ruokapaikassa, jossa ensimmäistä kertaa palvelua ei saanutkaan englanniksi. Muutoin paikallisilla on erinomainen englannin kielitaito; mahtaakohan tämä johtua osittain siitä, että Portugalin televisioissa ei dubata ohjelmia. Loppuiltapäivän vietimme ekaa kertaa matkan aikana hotellin uima-altaalla, mikä oli rentouttava virkistys kovan reissaamisen päälle.

Päivän kohokohta: Sete Cidadesin kraatterijärvet ja kävely
Päivän huomio: välillä voi ottaa lomalla iisistikin
Plussaa: aurinko!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti