Aamu alkoi pitkästä aikaa joogalla. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun saa rauhassa tehdä aurinkotervehdyksiä ulkona (tervehtiä siis ihan sananmukaisesti aurinkoa) ja sen jälkeen pulahtaa yksin aamu-uinnille altaaseen.
Retkikohteeksi valikoitui viehättävä Saint-Paul-de-Vence. Keskiaikaisessa kaupungissa pääsi aistimaan todella Provencen taidehistoriaa - Picassolla oli oma kantaravintolansa (Colombe d’Or) täällä, ja hän oli kuulemma antanut maksuksi joskus maalauksensakin. Tämän paikan pystyi kuitenkin helposti jättämään pois laskuista, sillä useamman Michelin-tähden ravintolaan ei tulisi mieleenkään mennä pikkulasten kanssa. Kaupunki on pullollaan taidegallerioita tänäkin päivänä. Eräs merkittävimmistä Provencen alueen 1900-luvun taidekokoelmista löytyy Fondation Maeghtista, ja sinne suuntasimme ensiksi.
Jos haluaa ehdottomasti nähdä jonkin taidemuseon tai muun ”aikuisten” kohteen, kokemuksesta voin sanoa, että viisainta on mennä sinne heti alkuun, kun lapset eivät ole vielä väsähtäneet. Tämä museovisiitti sujui erinomaisesti. Pienempi pysyi suhteellisen tyytyväisenä kantorepussa ja isompi innostui kuvailemaan vanhalla digipokkarillani, jonka olen hänelle antanut käyttöön. (Kantoreppu on muuten monessa museossa parempi kuin rattaat, koska tiloissa ja kerroksesta toiseen on helpompi liikkua, eikä monissa museoissa saa omia rattaita edes viedä näyttelytiloihin.) Kuvaaminen ei tässä museossa ollut kiellettyä, mutta se maksoi erikseen viisi euroa. Kuvattua tuli sitten ainakin koko rahan edestä, kun mies kuvasi järkkärillä ja viisivuotias räpsi pokkarillaan minkä ehti.
Fondation Maeght sijaitsi hiukan syrjässä Saint-Paul-de-Vencen keskustasta. Itse rakennus oli suunniteltu hienosti sopimaan osaksi ympäröivää lehtimetsää. Arkkitehti Josep Lluís Sertin luoma rakennus ja piha täynnä veistoksia sekä Miron labyrinttipuutarha olivat jo itsessään näkemisen arvoiset. Hienon kokoelman olivat kyllä saaneet kerättyä museoon; pääosin maalauksia ja veistoksia, mutta myös mosaiikkeja ja lasi-ikkunoita, nimiltä kuten Miro ja Chagall. Hämmästyttävä ja inspiroiva paikka. Vaihtelevana näyttelynä heillä oli Christon ja Jeanne-Clauden tynnyriasetelmat sekä valokuvia heistä ja heidän projekteistaan ympäri maailman. Ehkä vähän turhan paljon tynnyreitä makuuni - viisivuotias muisti tietysti uskollisesti ikuistaa jokaisen kamerallaan.
Taiteen ystävänä tämä päivä oli itselleni yksi matkan kohokohdista. Myös Saint-Paul-de-Vencen kaupunki oli ihastuttava ja poikkesimmekin sinne lounaalle ja vähän kiertelemään. Istuimme vanhalla suhkulähteellä jäätelöllä ja tungeksimme mukulaisilla pikkukujilla. Ei totisesti paras paikka liikkua rattailla.Täällä oli selkeästi myös paljon turisteja liikenteessä.
Illalla innostuimme pitkästä aikaa lautapelien pariin, kun huomasimme, että padillekin saa ladattua nykyään lautapelejä. Myös isompi poika meni ihan sekaisin talolta löytyneestä ranskalaisesta (sekopäisestä) taksipelistä, jossa asiakkaat olivat mitä hullunkurisempia hahmoja. Pelin pelaaminen vaan ei ollut kovin nopeaa, koska jokainen kortti oli täynnä tekstiä ja sain tehdä todella töitä, että ymmärsimme ranskankieliset ohjeet ja kortit jotenkin. Onneksi lapsille se ei ole niin tarkkaa, onko jokainen juttu selvitetty täydellisesti.
P.S. Kävimme myös maksamassa viinit (jos joku jäi asiaa pohtimaan).
Päivän ateria: grillatut raakamakkarat ja endiivit, bataattiranskikset, tomaatti-mozarella-basilika-salaatti, vesimeloni-feta-minttu-salaatti
It’s been a while since I’ve last done my yoga practice but this morning started with sun salutations at the pool (where you could literary salute the sun). There’s nothing to beat the feeling you get of doing yoga outside in quiet and then dive afterwards alone into the pool for a morning swim.
Today we chose to make a visit to the lovely town of Saint-Paul-de-Vence. This medieval town represents the art history of Provence at its best - Picasso had his hangout (Colombe d’Or) there, and apparently he had even paid some time with a painting. This restaurant was, however, not on our list of to do’s, since I wouldn’t be comfortable entering a several Michelin star restaurant with small kids. The city is still filled with art galleries. One the most impressive 20th century art collections in Provence is found here at the Foundation Maeght. That’s where we headed first.
If there is a museum or other not so child friendly location you desire to visit, I warmly recommend based on my experience going there the first thing, before the children get tired and bored. This visit to Foundation Maeght succeed beyond expectations. The younger boy was content in the Manduca and the older one got excited about taking pictures with my old camera I had given him. (The Manduca is very handy at museums, because with a stroller you can have difficulties moving around and from one floor to another. And it is not allowed in every museum to bring your own stroller into the exhibition). Photographing was not forbidden here but it costed extra five euros - a money well spent I’d say seeing my husband taking lots of pictures and my five-year-old being occupied with his camera during the visit.
The Fondation Maeght was located outside of the center of Saint-Paul-de-Vence. The building and the garden itself were worth seeing. Designed by architect Josep Lluís Sert the building was made to fit as part of the surrounding nature and beautiful woods. The museum had an excellent collection; mostly paintings and sculptures, but also mosaics and glass windows from names like Miro and Chagall. What an amazing and inspiring place. They also exposed at the moment Christo’s ja Jeanne-Claude’s barrel constellations as well as photos of them and their projects around the world. I have to say that there were maybe a few barrels too much for my taste but my five-year-old was certainly focused to getting everyone of them perpetuated with his camera.
As an art lover this day was one of the highlights of the trip to me. Also Saint-Paul-de-Vence was a charming town, where we stopped by for lunch and to wander a bit around. We sat at the old fountain eating ice cream and tried to make our way through the tiny cobblestone streets. Not ideal with a stroller. The town was as well very crowded with tourists.
In the evening we returned to our old hobby of playing board games when we realized that some board games were available for the iPad. We also found at the house a (mad) French taxi game with really funny clients - my older son really went crazy about it. Playing the game just wasn’t very fast because there was lots of information on every card. I had to work really hard to understand the rules and the cards mainly. But luckily children aren’t that precise if everything is perfectly resolved or not.
P.S. We also went to pay for the wines (in case someone was left wondering).
Dish of the day: grilled raw sausages and endives, sweet potato fries, tomato mozzarella basil salad, watermelon feta mint salad
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti